tavoitteet 2013

Mitäs me lomalaiset? Perinteisen kahden viikon joululoman sijaan meidän luokkaa lykästi, kun saatiin vielä yksi lomaviikko (krhm, kutsutaan myös opinnäytetyöviikoksi mutta.. kerkiäähän sitä..) lisää tammikuulle. Joulu on juhlittu syömällä miltei koko vuoden edestä (näin opiskelijat keräävät vararavintoa kuivaa kevättä varten - eipähän ainakaan pääse nääntymään) ja uusivuosi meni kyllä aika pitkälti samassa hengessä. Pistettiin siis oikein kunnolla läskiksi!

Tässä vaiheessa alkanutta vuotta on ehkä hyvä käydä tulevan vuoden tavoitteita läpi, vaikka olen kyllä sanellut ne treenipäiväkirjaamme jo aika päiviä sitten. Tuntuu aina niin hurjan pelottavalta kirjoittaa tavoitteita tänne kaiken kansan nähtäville: mitä jos me ei onnistutakaan? Olen iänikuinen pessimisti, joten varaudun aina pahimpaan..

AGILITY

- kontaktit kuntoon

- estevarmuutta ja yhteistyötä

- täysi kisavalmius ja kisat

Yksinkertaisesti. Oikeastaan mulla vähän jännittää mitä tämä 3 viikon tauko miedän agilitylle on tehnyt mutta toivotaan parasta. Kontakteille lomailu on tehnyt hyvää, ehkä? Luulisin, että kun Jehna pääsee pitkästä aikaa töihin agin muodossa, se on niin kierroksilla ettei se muista sen himmailua enää. Pitää aloittaa heti alustapalkalla. Ja meidän kisaneitsyys päivämäärä on katsottu valmiiksi jo viime lokakuussa. Toivottavasti en joudu syömään sanojani ja päästään korkkaamaan meidän kisaura vihdoin ja viimein!

TOKO

- alokasluokan liikkeet

- kisat, klumps

- innostus riittäisi

Niin. Eritoten yritän pitää kiinni tuosta viimeisestä. Kummasti on innostus lipsunut taas loman aikana joka päiväistä seuraamispätkää ja noudon reenaamista lukuun ottamatta. Ai miten niin me harjoitellaan vaan kivoja juttuja? Höpöpuhetta! Toivottavasti, voi toivottavasti, päästäisiin johonkin tokoryhmään, koska ainainen yksintreenaaminen ei tuota tulosta ollenkaan. Ainakaan meillä. Sitten kun saadaan alokasliikkeistä varmat, voitaisiin käydä kurkkaamassa vähän kisakenttiä.

Muita tavoitteita on tietysti terveenä pysyminen ja lonkkakuvaukset, mutta muita tavoitteita en uskalla kyllä kirjata ylös. Olisi ihanaa käydä nappaamassa BH ja harrastaa pk-juttuja, mutta valitettavasti pienellä paikkakunnalla kyseisen harrastuslajin piiriin pääseminen on erittäin kiven takana. Käyttäytymiskoeliikkeitäkin harjoittelisin mielelläni ryhmässä, tai edes joidenkin muiden kanssa.

Nyt lomaillaan vielä ensiviikko ja palaillaan sitten meidän tyypilliseen verenmaku suussa -treenaamiseen!

kaksi vuotta rakkautta

Lupaan olla valittamatta säästä. Ei vaan inspiroi yhtään lenkkeillä tuollasessa karmeassa ankeuttajasäässä. Joulu? Lumi? Ever heard? Masentavaa!

No, jospa pientä tilannekatsausta sitten! Tokossa me ollaan edistytty hurjasti! Seuraaminen alkaa sujua lukuun ottamatta pientä edistämistä ja poikittamista. Edellä mainittuihin pikkuruisiin mokiin Jehna erehtyy ollessaan erittäin, erittäin innoissaan ja useimmiten kun treenaillaan kahdestaan tuossa pihalla. Ryhmätreenit ovat menneet tosi loistavasti. Paikkamakuussa en uskalla vielä jättää Jehnaa ilman hihnaa, joten oon paikkamakuuttanu sitä hihnan mitan verran. Meidän ryhmä on nimittäin jaettu kahtia ja oletettavasti se toinen ryhmä tekee toisella puolella (kooltaan suht pientä hallia) jotain muuta. Kun toiset tekee vieressä hyppyä ja muuta jännää liikejuttua, en uskalla pitää Möhkistä irti. Vielä. Kertaakaan se ei kyllä ole sinne ihanasti sukkuloivien pentusten luokse sinkoillut. Ihme sinänsä! Hyppyä on alettu myös pikkuhiljaa ottamaan ja toistaiseksi ongelmia ei ole ilmennyt! Paitsi tietysti se, että tokoeste on siellä 7-8km:n päässä hallilla..

Agitreeneissä sen sijaan oon jatkanut sisäisen mielenrauhani etsimistä, tuloksetta. Varsinkin treenien aluksi Jehna on aivan vauhkona ja sitä on lähes mahdoton hallita. Rimat lentelee ja eläin huutaa hyeenan tavoin. Välistävedot on meille silkkaa helvettiä! Saan kyllä vedettyä Jehnan kahden hypyn välistä, mutta kun välistä vetoja on 3-4 peräkkäin, oon sievästi sanottuna pississä. Vaikka tekisin kärrynpyöriä ja huutaisin kurkku suorana, koira ei kuuntele ekojen toistojen aikana yhtään. Okei, kärrynpyöriä en oo toistaiseksi kokeillut mutta karjunut kyllä olen. Saa sitä sitten ihmetellä miksi reenien jälkee on kurkku aina kipeä.. Ja päästellyt ties mitä ääniä ja yrittänyt käyttää kroppaa. Ei vaikutusta. Huoh, taasko se perseily alkaa? Tänään hallille reenaamaan erityisesti Jehnan korvia. Puhdistin sen korvatkin tänään varmuuden vuoksi. Ettei vain olisi vaikkua ollut? No, ainakin kontaktit ja kepit sujuu suhteellisen buenosti.

Viime viikonloppuna Jehna pääsi hierojan käsittelyyn vihdoin ja viimein. Sain onnistuneesti ajettua vanhemmat pois kotoa ja suostuteltua pikkuveljen olemaan hiljaa, jotta oltaisiin saatu ihanteellisen rauhalliset olosuhteet hieronnalle. Mitä vielä, unohdin Sofi-mummelin laskuista kokonaan.. Tunteroinen kului sitten kuunnellessa Sofin sydäntäsärkevää piippausta. Jehna ei osannut yhtään rauhoittua vieraan ihmisen kopeloitavaksi, mikä ei kyllä tullut kovin suurena yllätyksenä. Sofin suruvalitus tuskin ainakaan auttoi asiaa. Lihaksisto oli ihan ok kunnosa, mitä nyt ojentajat ja alaselkä olivat jumissa. Pitää opetella ihan kunnolla tuota kopeloimista ja rauhassa olemista (Jehnasta on aivan älyttömän typerää olla paikoillaan ja rauhassa, kun joku uusi tyyppi tulee kylään - siis KYLÄÄN) sekä varailla suht pian aikaa uudestaan.

Arvatkaa mitä muuta? Möhkis mökkelismöö Jehnis täyttää tänään kunnioitettavat kaksi vuotta! Keski-iänkriisi alkaa kolkutella jo ovelle! Höps, ihan vauvahan se vielä on.

riippuvuus: kun voi luopua jostain milloin tahansa, kunhan se on ensi tiistaina

"Riippuvuus eli addiktio (lat. addictio, jättäminen jonkun valtaan) on pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila. Riippuvuuden vaikutus elämään vaihtelee hyödyllisestä ja elämää ylläpitävästä terveestä riippuvuudesta haitalliseen riippuvuussairauteen. Riippuvuudet voidaan jakaa kehollisiin tai henkisiin (fyysisiin tai psyykkisiin) riippuvuuksiin. Riippuvuus liittyy usein mielihyvähakuisuuteen."

Kauan se on pysynyt poissa, mutta nyt se on alkanut tekemään tuloaan. Hitaasti mutta varmasti. Jehna on pysynyt vahvana todella kauan. Ei se vielä ole tehnyt mitään ratkaisevaa tekoa suuntan eikä toiseen, mutta merkit alkavat vahvasti viitata siihen, että kohta se taas sortuu. Ne häiritsee sen elämää taas hyvin paljon.

Mitkä niin? No ne putket. Jehna ei varsinaisesti karkaa putkeen, jos en anna sille käskyä, mutta se ottaa niistä häiriötä. Aivan kuin jotkut elektroniikkalaitteet ottaa häiriötä kännykästä. Jehnan keskittymiskyky katoaa kokonaan ja se vaan hamuilee sitä putkea kieli pitkällä. Sen kummemmin en jaksa meidän ongelmakohtia alla olevaan ratapätkään liittyen ruotia (ne on varmaan aika helppo arvata..), mutta esimerkiksi keinun ja keppien suorittaminen oli aivan mahdotonta lähellä nököttävien putkien vuoksi. Keppikulmat se haki aivan upeasti kyllä, oon tosi ylpeä siitä. Uutena asiana ei myöskään tule se, että Jehna paineistuu todella helposti minusta ja vetää välillä kunnon diivameiningillä. Se kestää kyllä toistoja, jos se tekee oikein. Hitto soikoon, se ottaa niin älyttömän helposti itseensä, ettei mitään rajaa. Kontaktit meni aluksi ihan täydellisesti. Ah autuutta miten tykkäsin! Lopuksi keinu ei onnistunut (himmaili, ei tullut loppuun asti tai hyppäsi välillä kesken pois, great) ja muutaman kerran stoppasi A:lla harjanteen päälle kököttämään ("ONKS TÄÄ NYT SIT HYVÄ, HÄH???" -marttyyriasenne ja erittäin liioiteltu sellainen). Muutaman kerran se taisi jopa himmata puominkin oikein huolella. HUOH. Välillä teki mieli heittäytyä keskelle hallia itkemään, mutta se tuskin ois ainakaan auttanut tilannetta. On Jehnassa paljon hyvääkin, oon vaan niin perfektionisti, että määin mielelläni niistä negatiivisista puolista paljon. Vähän liikaakin ehkä. Sotasuunnitelmani on laittaa kaikki mahdolliset putket Jehnalle häiriöksi ja teettää sillä kaikkea muuta paitsi niitä putkia. Pistetään otus oikein kunnolla koetukselle.

Maanantain tokot sujuivat hieman paremmin! Otettiin seuraamista, paikkamakuuta ja niitä perusasentoja. Jehna ei päästellyt (juurikaan) kurreääniä kuten viimeksi ja keskittyi paljon, paljon paremmin. Liikkeet sujui häiriön alla hyvin ja nyt aletaan sitten lisäämään askelia seuruuseen ja tekemään kääntymisiä, iiks. Jehnan seuraaminen on todella tiivistä, mistä sain kyllä kuulla, mutta tykkään siitä niin! Välillä se tosin painaa ihan kunnolla, mikä ei taas olekkaan niin kamalan kiva juttu..

Loppuun erittäin laadukas ja kerrassaan loistava video Möhkön kepityksestä (joka muuten yleisesti ottaen alkaa jo sujua loistavasti)

valheenpaljastustreenit ja syyslomailua

Huhhuh! Oli niin rentouttava syysloma, että tuntui suorastaan raskaalta palata elämöimään arkielämän ja treenien pariin. Ilmoitin meidät Kemkon alkeistokokurssille (!!) ja ensimmäiset treenit oli maanantaina. Jehnan mielipide tokon treenaamiseen agilityhallissa oli, että koko homma on ihan kuoleman tylsää. Keskittyminen oli ihan hanurista ja Jehna päästi varsin oravamaisia piippauksia koko tunnin ajan. Keskityttiin lähinnä perusasentoon ja maahanmenoon, jotka molemmat me joten kuten jo taidetaan. Oli vaan hankala saada mitään huipputason suorituksia aikaan, kun Jehna oli ihan täpinöissään reunalla olevista esteistä. Ei se pystynyt keskittämään aivotoimintaansa tokoliikkeisiin, kun herranjumala jos vaikka käsken sen yhtäkkiä putkeen..

Tiistain agilityt menivät jälleen ihan kivasti! Ainakin ohjauksen ja ohjattavuuden suhde oli kivassa balanssissa. Jehna kuunteli ja oli mulla hyvin hanskassa siinä missä minä nyt välillä vähän töpeksin. Alettiin nyt ottaa A:lle niitä 2on2offeja sinne loppukontaktipinnalle ja Jehnahan sisäisti asian parin toiston jälkeen.. paitsi se alkoi taas himmata. Jonkun toiston jälkeen Jehna juoksi kontaktin yli kontaktikäskystäni huolimatta, joten nostin sen tyynesti kontaktipinnalle oikeaan asentoon ja palkkasin sitä siitä ruhtinaallisesti. Vapautettuani Jehnan kontaktilta ja käskettyäni sen A-esteelle uudestaan, se jäi nököttämään A:n harjanteelle. Se siitä agilitykentällä kovasta ja painekestävyydeltään pro-tasoisesta koirasta.. Totesin meidän ohjaajallekin ääneen, että kyllä tämä nyt aika selkeästi paineistuu tuosta kontaktipinnalle nostamisesta ja ohjaajapa vastasi, että oli juuri sanomassa samaa. Nyt meillä on siis sama dilemma A:lla ja puomilla, ääh! Miksen oo aikaisemmin tajunnut, että Jehna loukkaantoo jos korjaan sen suorituksen nostamalla sen ihan rauhallisesti kontaktipinnalle? En tiedä oisko fiksumpaa ottaa molempia kontakteja juoksareilla nyt jonkin aikaa ja ottaa pinta-käsky kuvioihin myöhemmin? Vai tehdä niitä hihnassa? Kuppipalkan voisi myös ottaa käyttöön.

Jehnan kepitykselle ei kuulu kurjuutta kummempaa: viikon treenitauko näkyy suorituksessa, mutta kylläpä se sieltä taas muisti liian monen toiston jälkeen mieleen.. Alkupään se kepittää aivan täydellisesti, mutta lopusta se alussa jätti muutamat vikat välit tekemättä. Toistoja toistoja, treeniä treeniä..

Syyslomalla me lenkkeiltiin oikein paljon ihanan talvisessa/syksyisessä säässä! Nähtiin myös muutamaan otteeseen poroja, joita Möhkis olisi varsin mielellään käynyt vähän ohjeistamassa.. Korvat silti pysyi päässä, ihme kyllä.

Sofi-Anna näki poroja! :-)

perävalot palaa

Jahas, tiesiköhän maanantain kiukuttelu Jehnalle puolukkapäiviä? Nyt joutuu neiti meinaan nauttimaan elämästään pöksyt jalassa seuraavat x-viikkoa. Tosin Jehnan mielestä on suunnaton vääryys puhua juoksuhousuista ja elämästä nauttimisesta samassa lauseessa. No, pöksyt ylipäätäänsä ovat sen mielestä yksi suuri vääryys.. Paljain pyllyin kaikki on kivempaa!

En kyllä ymmärrä miten en etukäteen huomannut juoksuja ennen vuotoa. Nyt kun tarkemmin ajattelen, oli huomattavissa ehkä pienehköjä muutoksia käyttäytymisessä, mutta todellisen menkkamoodin valtaan Jehna joutui kyllä vasta vuodon alettua. Aikaisemmat juoksut kyllä näkyivät kilometrien päähän jo reippaasti ennen vuotoa, mutta nyt ei ollut havaittavissa juuri mitään. Ehkä pientä kipakkuutta toisiin koiriin suhtautumisessa, mutta ajattelin Jehnan vain kasvattaneen enemmän luonnetta kesän aikana.

Vapautin Jehnan pöksy-kirouksesta lenkin ja pienimuotoisen omatoimitreenin ajaksi. Otin tänään itseä kunnolla niskavilloista kiinni ja laitoin meidän tokokuviot ajantasalle. Oon pitkän aikaa vaatinut Jehnaa tekemään asioita joita se jo osaa (esim. perusasento, seuraamisen imuttaminen, lyhyt paikkamakuu), mutta väistellyt tiuhaan ajatuksia esimerkiksi seuraamisen eteenpäin viemisestä. Taustalla on riehunut pelko siitä, että opetan koiraa väärin ja kaikki menee pilalle (ai mikä pessimisti? ai mitä ylireagointia?). Tein kompromissin itseni kanssa ja päätin, ettei se koira mitään pilalle mene. Toivottavasti joskus lähitulevaisuudessa meillä on mahdollisuus päästä johonkin ryhmään! Kirjasin meidän hyvin agilitypainotteiseen treenivihkoon vähän mietteitä ja nykytilannetta sekä tavoitteita ja toimintasuunnitelmaa tokoon liittyen. Sitten ei muuta kuin koira kainaloon ja treenaamaan! Tehtiin ihan vaan muutamaa perusjuttua, jotta päästäis edes hieman eteenpäin. Keskitytään nyt aluksi seuraamiseen (ajatus täydellisestä seuruusta hiillostaa minun pientä mieltä ihan liikaa), luoksetuloon ja paikkamakuuseen. Hiljaa hyvä tulee eiku..

Kuten aiemmin mainitsin, olin pitkäksi aikaa jumahtanut pelkkään imutuksen alkuvaiheeseen. Tänään vaikeutin hommaa sen verran, että pidin namikäden lantion korkeudella ja otin muutaman askeleen eteenpäin. Otin jo pikkuhiljaa mukaan seuraa-käskyä. Kontaktin se piti todella hyvin ja tuli välillä jopa ihan omatoimisesti seuruupaikalle, kun kävellä tassuttelin eteenpäin ihan muuten vain. Lisäksi me imuteltiin käännöksiä. Ei moitittavaa!

Luoksetuloa me ei olla koskaan varsinaisesti harjoiteltu. Nyt otettiin lyhyeltä etäisyydeltä suoraan sivulle perusasentoon. Välillä heitti persaus vähän väärään ilmansuuntaan, mutta treenin loppua kohden suoritukset paranivat huomattavasti. Lisäksi Jehna oli aluksi hieman epävarma (välimatkaa noin 2m), mutta toistojen jälkeen sekin katosi miltei kokonaan.

Ehkä me vielä joskus osataan ne alokasluokan liikkeet..

tokotorvelointia ja agilityaprikointia

Äiti laitto mulle alkuviikosta viestiä: "Sofi rokotettiin, eikä sitä itkettäny yhtään".

Miettikää nyt! Likimain 8-vuotias tyttö, eikä sitä edes yhtään itkettänyt! Äitin mukaan Sofi oli kyllä kovin närkästynyt, kun lääkäri oli nimittänyt sitä vanhaksi nartuksi. Voi Sofi-poloista kun pienen tunteita noin loukataan. No, jos vakavasti puhutaan, niin Sofi tosiaan kävi ihan vaan rokotuksilla ja kaikki oli kunnossa. Ihan yhtä virkeä ja reipas mummeli ei enää ole, mutta hyvin se mennä puksuttelee edelleen. Vauhti on hidastunut kovasti nuoruusvuosista, vaikka ikää Sofilla on mittarissa vain (elokuussa) kahdeksan vuotta. Siitä on tullut ihana ja sympaattinen koiravanhus. Vanhat koirat on yleensäkin jotenkin tosi hellyyttäviä ja erityisiä.

Entä mitäs tämä nuorempi ja sekopäisempi koiranpuolikas? Hänelläpä oli tänään aktiivinen päivä. Käytiin ensin hallilla jahkaamassa vähän sitä sun tätä (eli lähinnä estetekniikan hiomista ja jotain pikkupätkiä) ja mentiin suoraan sieltä koirapuistoon, jossa Jehnalla oli äärettömän kova työ pitää lampaat kurissa. Jehnaa ei edes hämmentänyt yhtään, vaikka lampaat olivat pukeutuneet naamiaisasuihin (kaksi oli pukeutunut pehkoiksi ja yksi pk holskuksi)! On se niin kauhean nokkela! Työolosuhteita vaikeutti lammikot ja märkä nurmikko, mutta kelpie selviytyi tehtävästään hyvin. Lampaatkin olivat melkoisen oikukkaita.

Notta mennään asiaan. Treenit sujuivat hyvin kelpiemäisessä hengessä. Keppeihin jäi enää kaksi ohjuria, jotka joku on teipannut niin lujasti kiinni, että niitä tuskin uskallan repiä irti. :D Idea on ainakin nupissa, joskin Jehnasta kyllä huomas että se joutuu keskittymään, ettei se hyppää keppivälejä yli. Keinu alkaa sujua paremmin ja paremmin, vaikka pientä alkukankeutta oli havaittavissa. Puomin alastulon 2on2off sujui sekin varsin mallikkaasti, joskin mulla edelleen härnää Jehnan himmailu ennen kontaktia. Jos se ei pikkuhiljaa ala loppua, niin sitten aletaan tahkota juoksareita. Huoh. Reilun viikon päästä me muuten aletaan käydä ryhmätreeneissä, kääks!

Oon ikuisessa umpikujassa seuraamisen kanssa. En tiedä oonko ainoa joka kokee imuttamisen ihan älyttömän hankalaksi. Tarvisin jonkun toisen osaavaa silmää, joka näkee ulkopuolisena paremmin onko koira oikeassa kohdassa ja ennen kaikkea onko minun käsi ylipäätään lähellä sitä paikkaa missä sen pitäis olla. Imuteltu me ollaan kausiluontoisesti varmaan jo.. en ees kehtaa sanoa kuinka kauan. :D En vaan osaa edistyä tästä mihinkään ja alkaa vaatia Jehnalta enemmän. Irrottelen kättä joo sen nokasta, mutta jotenkin äh. Etsinnässä siis orjapiiskuri, joka piiskais meitä tässä(kin) asiassa eteenpäin. Oon ihan täysin keltanokka tokoasioissa.

Sini Lintula seisottuaan tunnin armottomassa vesisateessa pimeällä kentällä sitä saattaa mahdollisesti kyseenalaistaa sen onko koiraharrastukset sittenkään niin kivoja
- Facebookin tilapäivitys

Matkalla KSPK:n kentälle multa lens kaks kertaa pipo päästä ja pelkäsin jo, että Jehna lähtee tuulen mukaan.. Selvittiin hengissä kohteeseen, vaikka tuuli ja sade oli aika kammottavaa. Mikäs sen parempi tapa viettää tiistai-iltaa kun seisoskella vesisateessa ulkona?

Jehna käyttäyty taas tosi mukavasti hakien koko ajan kontaktia. Jouduttiin odottelemaan vartin verran oman ryhmän alkua, minkä aikana Jehna kysy pariin otteeseen piippaamalla, että joko mentäs en jaksa olla paikallaan. Perusasennosta saatiin kehuja ja kyllähän Möhkis hakee sen jo hyvin itse. Se myös pysyy siinä ihan mielettömän hyvin ja huomasin välillä toisten suorituksia katsellessa, että kelpiotus oli ilmestynyt perusasentoon täysin oma-aloitteisesti täydelliselle paikalle! On se mahtava.

Maahanmeno check siinä ei mitään kummempaa. Luoksepäästävyys meni ensin vähän hölinäksi (Jehna pelkäsi!?) ja koira nousi seisomaan ja peräänty vähän pelokkaan näkösenä, mutta veikkaisin tämän johtuvan pimeydestä. Hyvä kun oman mustan koiran erotti sieltä kaiken pimeyden seasta.. Otettiin uusiksi ja meni ilman mitään ongelmaa.

Spottasin kentän laidalta vähän epäilyttävät agiesteet, joita me uskaltauduttiin tesmailemaan tylsistyneinä odottelusta. Keinu näytti tosi matalalta, eikä ääntänyt nurmikkoa vasten oikeastaan ollenkaan, joten siinä on kyllä tosi hyvä treenailla ko estettä ensimmäisiä kertoja. Pitää jäädä seuraavalla kerralla pärryyttelemään sen keinun kanssa! Tänään me kuitenkin keskityttiin puomiin, jonka alastulon Jehna viiletti sitten parilla viimeisellä kerralla tosi mallikkaasti läpi.

Koirapuistossa Jehna on pistänyt jälleen oman pienen lenkkipiirinsä pystyyn! Kuvio kulkee hyvin pitkälti seuraavan kaavan mukaan: Jehna juoksee kärjessä, muut juoksee perässä. Varma tapa kohentaa kuntoa! Hämmentävää on, että ainoastaan muuan whippet pysyy Jehniksen perässä. Ja minun pitäis pysyä radalla sen perässä? Noh, ei saa valittaa: nopeaa agikoiraahan mie nimenomaan toivoin.

On sillä häntä..

Ja mehän ollaan tahkottu perusasentoa oikein olan takaa. Minusta on tullu pelottavan tarkka. Videon tänään Jehnan perusasentoa ja huomaan koko ajan kaikenmoisia virheitä siitä. Yhyy aksaamaan.. Oon selvästi sen tarpeessa. 10.10 meillä alkaa onneks agin alkeet, joten päästään tekemään jotain vähemmän pilkun hiomista. Kunhan saan nyt liityttyä Kemkoon ja saan paikannettua hallin sijainnin, meidät tulee varmasti löytämään miltei aina sieltä.. Ollaan reenitty kovasti irtoamista läheisen puiston puiden (...) avulla ja käytetty palkkana lähinnä lelua. Tai sitten satunnaista kivaa keppiä, jos semmonen on ollut näköpiirissä. Hyvin se irtoaa ja hyvin se palkkautuu. Jehnalla on vaan äärettömän ärsyttävä tapa alkaa haukkua kiihtyessään, joten tekeminen on välillä keskeytynyt hetkeksi sen poksuttamisen vuoksi.. Mulla menee nimittäin itsellä pasmat sekasin, jos koira louskuttaa leukoja vieressä koko ajan. Mutta kun on niiiin kivaa!

Siinon se paljon puhuttu perusasento vielä kovin vaiheessa. Käännän jehna ärsyttävästi tuolta tosi takaa, mutta muuten se jää pönöttään peppu vinossa ja liian kauas.

Oon käynyt neljän viime päivän sisällä miltei samanlaisen keskustelun läpi koirapuistossa:
"Minkä rotunen se on?" (Äänensävyssä puhdasta ihmettelyä ja ripaus syvää pohdintaa)
"Kelpie."
"Mie vähän katoinki! Se kyllä näyttää ihan kelpieltä, mutta se on niin kamalan pieni.."

Jehna 10kk? En usko.

Kuvista kiitos Paula Grekelälle!

Käytiin viikonloppuna vierailemassa Rovaniemellä ja viihdytettiin myös Sofi-mummelia olemassaolollamme! Otettiin Sofin kans tokojuttuja ja aksaatreenejä valssien ja norskien merkeissä takapihalla. Kovin hän on hieno edelleen!

Jehnan kans puolestaan ollaan treenailtu perusasentoa ja seuraamista. Koira hiffaa jo tosi hyvin mitä haen ja mulle alkaa olla jo ongelma pysyä tuon otuksen perässä.. Nyt vaan vahvistetaan perusasento käskysanalla ja yritetään pitää se oikea paikka + pylly suorassa. Vauhdikkaalla kelpillä kun se takapuoli saattaa vinksottaa suuntaan jos toiseen kun sen kiireessä maahan lyö! Vähän harmittaa, kun taisin unohtaa naksun Rovaniemelle, eikä sen kanssa pysty nyt taiteilemaan. Seuraaminen meillä on vielä täysin alkuvaiheessa eli imutellaan edelleen menemään vaan.
Pentutokotreenit oli tosiaan eilen illalla ja oon tosi yllättynyt miten Jehna käyttäyty tosi näpsäkästi! Ekoissa harjotuksissa se lähinnä sinkoili sinne tänne ja levis käsiin koko koira - järkyttävää räksyttämistä ja vaahtoamista ympäriinsä. Eilen ei ollu mitään. Pari kertaa haukahti, kun ei tajunnut mitä hain, mutta kontakti pysy ihan mielettömän hyvin koko ajan. Palkkailinki sitä kyllä siihen malliin, että sille oli melko kannattavaa tapittaa minua silmä kovana! Keskityttiin lähinnä perusasentoon, maahanmenoon jäävänä ja lopuksi vähän katottiin luoksepäästävyyttä. No, maahanhan Jehna osaa mennä, mutta märkä maa ja omistajan (köh köh) motoriset ongelmat tuli vähän liikkeen tielle.. Treenata täytyy ja eritoten tuota märällä ja vähän "kurjalla" alustalla maahanmenoa pitää yrittää ottaa.

Luoksepäästävyyttä me toivottiin otettavaksi, koska noh, siinä tais kaikilla olla jos jonkinmosita ongelmaa. Mie tietysti heti käsi ojossa huiskuttelin ja kerroin meidän suurista ongelmista sen suhteen. Noh, koira perusasentoon ja ohjaaja kävi ensin meidän molemmilla puolilla kävelemässä ja hyvin pysy Jehnan kontakti. Mietin siinä pienessä päässäni, että no eihän tää vielä mitään, mutta tuuppas kuule siihen lähelle niin saat suuren ja märän suukon.. Ja mitä vielä! Jehnan kontakti pysy koko ajan, vaikka ohjaaja kävi koskemassa jostain sen kaulan tienoilta. Multa tippu silmät päästä ja meinasin kuolla onnesta!
Jehnahan on kaikkea ja kaikkia rakastava olento, joka kokee elämäntehtäväkseen paimentamisen ja rakkauden eteenpäin jakamisen. Pussailu on sen ehdotonta lempparipuuhaa! Ohituksissa meillä ei oo mitään ongelmia ihmisten kanssa (ei koirienkaan, ellei ne kovin rähise - kävi tuossa joku aika sitten niin, että kahta sakua ulkoiluttava mies ei pystynyt pitämään rähiseviä koiriaan tien toisessa laidassa, vaan niiden koirien kuonot koski jo minun pohkeita siinä määrin, että Jehnakin kuumu - tietenki, onhan tuollanen nuorelle koiralle tosi haastava tilanne), eikä Jehnaa tarvi ottaa mitenkään lyhyemmälle hihnalle vaan se jolkottelee sunnuntailenkkeilijöistä välittämättä. Mutta auta armias jos joku sattuu lässyttämään sille tai sanomaan sille vaikka muutaman sanan - siinä vaiheessa on jo ilo irti siinä määrin, että ilopissa on erittäin todennäkönen reaktio. Parempaan suuntaan ollaan kyllä ehdottomasti tämänkin kanssa menossa!

Viikonloppuna käytiin myös pitkästä aikaa Paulan ja Dara-collien kanssa lenkillä. Jehnalla oli kova homma pitää lammaslauma kasassa, kun Dara meinas koko ajan lähteä haahuamaan vähän liian kauas. Dara-parka sai varmasti ikuisia traumoja reissusta tipahdettuaan kahteen otteeseen johonkin puron tapaiseen. Jehna ihmetteli vieressä, että miks ihmeessä joku vapaaehtosesti molskahtaa tuonne. Tuntemattomat ovat collieneitien mielet!

Lokakuussa meillä pitäis sitten alkaa agin alkeiset!

Miks mulla naurattaa tämä kuva hirveästi? :D Joku naapureista grillas ja Sofi juoksi yhtäkkiä tuohon Jehnan taakse nuuskimaan ilmaa! Kunnon stalkkeri!

Jehnalla oli tänään jännä päivä! Hän nimittäin kävi aamulla pissalla naapurin pihalla. :) En suosittele kellekkään juoksemaan päätä pahkaa sängystä noustuaan suoraan ulos takapihalle yöpaita päällä ja kelpie kainalossa. Sokaistuin auringosta (no oli unihiekkaa silmissä!) ja en nähnyt yhtään mitään. Kun vihdoin ja viimein sain näkökykyni takaisin, oli Jehna kadonnut näköpiiristä. Hipsuttelin erittäin kaunis kiroileva siili -yöpaita päälläni keskelle takapihaa ja huomasin Jehnan kyykkivän naapurin pihan puolella. Kyllähän se tuli sitten kutsusta luo, mutta hämmennyin pahasti! Oon piileskelly koko päivän naapureilta.. No ehkä ne ei huomannu..

Käytiin heittämässä pitkä perjantailenkki (pitkäperjantailenkki hehesp) ja treenailtiin vähän takapihalla. Videoin vähän tuota Jehnan kohteen x oikealta kiertämistä (koska kaikkia ihan varmasti kiinnostaa..), minkä kuvaamisessa meillä oli vähän teknisiä ongelmia. : D Jehna pyllähti nimittäin tuon videon jossain välissä alas terassilta ja muuta mukavaa.
Ps. Alettiin muuten reenailla tuota kiertämistä vasta toissapäivänä ja aika mainiostihan tuo jo menee! Vielä kyllä pitää harjotella tuota eri kulmista ja enemmän vasemmalla kädellä Jehnan ollessa vasemmalla puolella ja semmottia!

Otettiin paikallaoloa ja se sujuu jo tosi mallikkaasti! Nyt oon alkanu matkan lisäämisen lisäksi pyöriä ja kävellä selkä koiraan päin, eikä siinäkään näyttäis olevan mitään ongelmaa. Pari kertaa nousi ylös, mutta veikkaan Jehnan häiriöityneen ennemminkin namitaskun räpläämisestä. Nyt sitten pitäis lisätä vielä matkaa ja pyöriä entistä omituisempia härdellejä Jehnan edessä + paikkailla vielä enemmän häiriön alla sekä tietysti lähteä seikkaileen sinne Jehnan takapuolelle.

Eilen tapahtui jotain erittäin odottamatonta - Jehna ja Sofi leikkivät vetoleikkejä yhdessä! Meinas ylpeälle mammalle tulla melkein itku, kun Sofi ei ole ikinä koskaan missään tapauksessa leikkinyt vetojuttuja toisten koirien kanssa. Muutenkin kaksikko nukkuu tuossa isohkossa puisessa korissa vieretysten. Jehnan mielestä kori tarvitsi vähän urbaanimpaa lookia (vai saikohan kelpie jonkinmoisen aggressiokohtauksen vaalitulosten takia?) ja hän päätti sitten vähän remontoida sitä yhdestä reunasta..

Käytiin viikonloppuna Rovaniemellä ja treenailtiin siellä vähän sitä sun tätä. Paikkaolo-treenailua on jatkettu kolme päivää ja Jehna pysyy jo 10s paikallaan minun ollessa jossain 3-4m etäisyydellä. On se vaukke! Lisäksi harjoteltiin sellasta jänskää juttua kuin "älä syö kaikkia ihania ihmisiä, vaikka rakastatkin kaikkea mikä liikkuu"! Jehnan kanssa tietysti! Möhky osaa kyllä kaiken muun todella mallikkaasti, mutta sen mielestä jokainen ihminen, joka mahdollisesti puhuu sille, ansaitsee kamalan kuolanaattorikylvyn. Tietenkin moisissa touhuissa tapahtuu aina pientä äksidenttiä ja mm. kummitätini, äitini ja isäni nenät ovat kokeneet kaikki vähän kovia Jehnan sumppailuyritysten takia. Hihnassa päästän Jehnan ihmisen luo, jos se ei ala pomppia ja riehua. Jos kauhea riekkuminen alkaa, vedän pennun pois ihmisen luota ja se pääsee takaisin vasta kun rauhoittuu. Pientä tulosta se kyllä tuottikin!

Junamatkat sujuu tosi hienosti sekä Sofilta että Jehnalta. Muut koirat eivät kiinnosta eritoten pentua ollenkaan ja Jehna lyökin heti junaan päästyään nukkumaan syliini. Sofista taas olis erityisen hauskaa keskustella tiettyjen koirien kanssa kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä ja se sitten örisee ja puhisee välillä kesken junamatkan, jos joku koira osoittaa jonkinmoista kiinnostusta sitä kohtaan! Onhan Sofi sentään varsin valveutunut koira ja hänellä on paljon hyviä mielipiteitä ja näkökantoja!

Toisten koirien ohittaminen me suoritetaan pääasiassa niin, että naps Jehna istumaan ja pidetään kontakti. Enää Jehnalle ei tarvi syytää herkkuja kuin ehkä parin-kolmen nappulan verran juuri kun ohittava koira on kohdalla. Eräällä lenkillä ohi käveli muuan pariskunta käppänänsä kanssa ja Jehna sai kyseiseltä pariskunnalta suuret kehut, kun pitää noin pienenä pentuna kontaktin niinkin taitavasti! Mutta niinhän se kyllä onkin!

Perjantaina isä toi hirvikoiransa Jekun sisälle ja päästin Jehnan irti (pääsivät edellisenä päivänä ekaa kertaa kunnolla leikkimään takapihalla, joskin Jekulla oli hihna). Möhniksestä Jekku on aivan varmasti maailman ihanin ja mahtavin koira ja ai että pus pus! Pikkukelpie höösäsi koko ajan Jekun ympärillä vielä siinä vaiheessakin, kun Jekku alkoi syödä luuta. Tieten tahtoen annoin Jehnan härnätä Jekkua, joka kolme kertaa varoitusmurahdettuaan ärähti oikein kunnolla Jehnaan päin. Siinäpä sitten pikku-Jehna juoksi täyttä kurkkua huutaen selkäni taakse piiloon. Tarkoituksena oli tosiaan selventää Jehnalle, että ei, se ei voi tehdä aivan mitä lystää mitä toisiin koiriin tulee + tietysti se tosiasia, ettei Jehna ole aina koirasuhteissa se the boss. Jekusta kuitenkin tietää, ettei se hyökkäis Jehnan kimppuun kiltti poitsu kun on! Ei siinä mitään, kun Jekku heitti luun pois ja oli lähdössä ulos hyppäsi Jehna tietenkin sen eteen ihan kyyryssä häntäänsä vispaten ja kellistellen. :D

Seuraavaksi meillä ois tarkoituksena lähteä vahvisteleen niitä makuu-juttuja ja kohteen x kiertämistä (tulevaisuuden siivekkeiden, harjoitellaan varmaan puilla ja sankoilla) enemmän. Kamala, naksutinkin on jäänyt ihan kokonaan hyllyn päälle.. Pitäis jaksaa kurotella se sieltä taas alas!

Oon tehny aika suuren noteerauksen viikonloppuna: kelpiet ei selkeästi oo tarkotettu akateemisille ihmisille. Anatomian tentti on keskiviikkona ja lukeminen on jäänyt melko vähälle. Oon tottunut lukemaan sängyllä ja sängyllehän Jehna hyppää jo todella mallikkaasti itse. Yritäppäs sitten lukea, kun pieni musta pelpie vispaa häntää, pyörii ja kierii anatomian kirjan päällä.. Täytyy siis opetella lukemaan pöydällä!

Ollaan vietetty aikaa ulkona (mitä nyt tenttiin lukemiselta on ehtinyt..) ja otettu paljon häiriötreeniä. Tänään käytiin tuossa meidän talon parkkiksella vähän treenailemassa juttuja! Möhniksen kans otettiin lähinnä istumista häiriössä ja luoksetuloa sekä meidän sellasta "herättelykäskyä". Siinä missä toiset huutaa kontaktin saamiseksi agikentällä koiran nimeä, niin minä huudan sitten ihan yksinkeraisesti että MÖÖ MÖÖ! Luoksetulohan meillä menee käskyllä Jehna tänne, katsekontaktin ja huomion koiraan saa käskyllä möö möö (johtuu sanasta Jehna näin ikään: Jehna ---> Möhnä ---> Möhnis ---> Möömöö). Möö möön lisäksi Jehnaan taa kontaktin Je-tavulla.

Jehnan kontakti pysyy koko ajan häiriönkin alla (ohi on mennyt niin pyörää, lapsi- ja turistilaumaa, lenkkeilijöitä sauvojen kera, autoja, rekkoja, linja-autoja), mikä on mulle jotenkin todella käsittämätöntä! Koira 5kk ja katsekontakti pysyy ihan käsittämättömän hyvin häiriönkin alla? Häh? No kai tähän on totuttava!

Sofi oli myös varsin mallikas. Käytiin sen kanssa läpi vähän seuraamista ja paikkaoloa sekä istuen että maaten. Aloin taas huljutella mielessä ideaa siitä tk1:stä.. No, se meillä varmasti oliskin jo taskussa, ellei paikkamakuu toisten koirien keskellä ois Sofille se ongelma. Tosin se ongelma on kyllä minussa, koska en uskalla (tai oo ainakaan tähän mennessä uskaltanut) riskeerata Sofin mielenterveyttä sille, että joku toinen koira nousee kesken paikkamakuun nuuskimaan sitä. Se on nimittäin Sofille vähän sama asia kuin joku kävis suoranaisesti sen kimppuun.

Keskiviikkona tentin jälkeen sitten junaillaan koiramusten kans Rovaniemelle ja vietetään siellä aika pitkästi pidennetty viikonloppu!