Voi Jehna!

Kuvista kiitos Paula Grekelälle!

Käytiin viikonloppuna vierailemassa Rovaniemellä ja viihdytettiin myös Sofi-mummelia olemassaolollamme! Otettiin Sofin kans tokojuttuja ja aksaatreenejä valssien ja norskien merkeissä takapihalla. Kovin hän on hieno edelleen!

Jehnan kans puolestaan ollaan treenailtu perusasentoa ja seuraamista. Koira hiffaa jo tosi hyvin mitä haen ja mulle alkaa olla jo ongelma pysyä tuon otuksen perässä.. Nyt vaan vahvistetaan perusasento käskysanalla ja yritetään pitää se oikea paikka + pylly suorassa. Vauhdikkaalla kelpillä kun se takapuoli saattaa vinksottaa suuntaan jos toiseen kun sen kiireessä maahan lyö! Vähän harmittaa, kun taisin unohtaa naksun Rovaniemelle, eikä sen kanssa pysty nyt taiteilemaan. Seuraaminen meillä on vielä täysin alkuvaiheessa eli imutellaan edelleen menemään vaan.
Pentutokotreenit oli tosiaan eilen illalla ja oon tosi yllättynyt miten Jehna käyttäyty tosi näpsäkästi! Ekoissa harjotuksissa se lähinnä sinkoili sinne tänne ja levis käsiin koko koira - järkyttävää räksyttämistä ja vaahtoamista ympäriinsä. Eilen ei ollu mitään. Pari kertaa haukahti, kun ei tajunnut mitä hain, mutta kontakti pysy ihan mielettömän hyvin koko ajan. Palkkailinki sitä kyllä siihen malliin, että sille oli melko kannattavaa tapittaa minua silmä kovana! Keskityttiin lähinnä perusasentoon, maahanmenoon jäävänä ja lopuksi vähän katottiin luoksepäästävyyttä. No, maahanhan Jehna osaa mennä, mutta märkä maa ja omistajan (köh köh) motoriset ongelmat tuli vähän liikkeen tielle.. Treenata täytyy ja eritoten tuota märällä ja vähän "kurjalla" alustalla maahanmenoa pitää yrittää ottaa.

Luoksepäästävyyttä me toivottiin otettavaksi, koska noh, siinä tais kaikilla olla jos jonkinmosita ongelmaa. Mie tietysti heti käsi ojossa huiskuttelin ja kerroin meidän suurista ongelmista sen suhteen. Noh, koira perusasentoon ja ohjaaja kävi ensin meidän molemmilla puolilla kävelemässä ja hyvin pysy Jehnan kontakti. Mietin siinä pienessä päässäni, että no eihän tää vielä mitään, mutta tuuppas kuule siihen lähelle niin saat suuren ja märän suukon.. Ja mitä vielä! Jehnan kontakti pysy koko ajan, vaikka ohjaaja kävi koskemassa jostain sen kaulan tienoilta. Multa tippu silmät päästä ja meinasin kuolla onnesta!
Jehnahan on kaikkea ja kaikkia rakastava olento, joka kokee elämäntehtäväkseen paimentamisen ja rakkauden eteenpäin jakamisen. Pussailu on sen ehdotonta lempparipuuhaa! Ohituksissa meillä ei oo mitään ongelmia ihmisten kanssa (ei koirienkaan, ellei ne kovin rähise - kävi tuossa joku aika sitten niin, että kahta sakua ulkoiluttava mies ei pystynyt pitämään rähiseviä koiriaan tien toisessa laidassa, vaan niiden koirien kuonot koski jo minun pohkeita siinä määrin, että Jehnakin kuumu - tietenki, onhan tuollanen nuorelle koiralle tosi haastava tilanne), eikä Jehnaa tarvi ottaa mitenkään lyhyemmälle hihnalle vaan se jolkottelee sunnuntailenkkeilijöistä välittämättä. Mutta auta armias jos joku sattuu lässyttämään sille tai sanomaan sille vaikka muutaman sanan - siinä vaiheessa on jo ilo irti siinä määrin, että ilopissa on erittäin todennäkönen reaktio. Parempaan suuntaan ollaan kyllä ehdottomasti tämänkin kanssa menossa!

Viikonloppuna käytiin myös pitkästä aikaa Paulan ja Dara-collien kanssa lenkillä. Jehnalla oli kova homma pitää lammaslauma kasassa, kun Dara meinas koko ajan lähteä haahuamaan vähän liian kauas. Dara-parka sai varmasti ikuisia traumoja reissusta tipahdettuaan kahteen otteeseen johonkin puron tapaiseen. Jehna ihmetteli vieressä, että miks ihmeessä joku vapaaehtosesti molskahtaa tuonne. Tuntemattomat ovat collieneitien mielet!

Lokakuussa meillä pitäis sitten alkaa agin alkeiset!