Voi Jehna!

Ai mitä me ollaan tehty?

No me ollaan mm. lahnailtu! Lisäksi me ollaan käyty pitkillä lenkeillä hiekkakuopalla (siis Rovaniemellä), leikitty Ikean pehmojalkapallolla, nukuttu, levätty, lenkkeilty, opeteltu oleen nätisti ihmisten kans, koirapuistoiltu ja lähinnä vaan bousailtu menemään. Kesä oli ihan extra kiireinen, vaikka hirveästi ei tullut edes tehtyä mitään - paitsi töitä. Ne vei minusta miltei kaikki mehut, joten pääasiassa me vaan lagailtiin menemään ja no.. lenkkeiltiin.

Tällä hetkellä me ollaan takasin Kemissä, joskin kokoonpanossa tapahtui melko radikaali muutos, jonka koko kesän mietinnän jälkeen jouduttiin toteuttamaan: Sofi jäi vanhempieni luokse Rovaniemelle. Vanha rouva Sofi-Anna Sakkoraitti (äitillä on ollu aina tapana nimetä meidän eläimet.. paras on varmaan edesmennyt luppakorvakani Viivi "Viivi Vappuraitti Pylykkänä" - Viivi-paran nimi juonsi sitten niin pitkälle, että reppanaa kutsuttiin tottuneesti Pyllyksi..) on sen verran vanhentunut niin fyysisesti kuin psyykkisestikin - dementiaa ei ole toistaiseksi havaittu! - että päätin sitten jättää mummelin eläkkeelle. Ikävä on suuri, mutta luulen että tämä on se hinta, joka pitää maksaa Sofin onnellisuuden vuoksi. Sen jalat ei ois enää kestäny kerrostalon portaita eikä toisaalta sitten kantamistakaan. Näin ollen Sofi saa siis viilettää äitin ja isän luona takapihalla, röhnöttää isän mahan päällä iltasin rapsutettavana, viettää ansaittua mökkihöperyyslomaa mökillä ja pitää koko poppoon ruodussa isän hirvikoira Jekkua myöten!

Palattiin tänne Kemiin siis Jehnan kans kaksistaan, eikä menoa ole kyllä puuttunut (no, itsehän kelpien halusin..)! Koirapuisto on ollut ahkerassa käytössä ja Jehna on ottanut siellä itselleen ihan uuden roolin. Aluksihan kääpiökelpi riehu ja juoksi täysiä kaikkien muiden kanssa, mutta nyt Hän on tajunnut tehtävänsä: paimentaminen. Jehna siis käytännössä pönöttää tosi jännittyneenä paikallaan (sillä on sellanen peruspäivystyspaikka siinä rannassa) ja hyökkää heti työn kimppuun kun tarve vaatii. Erityisen tärkeäksi Jehna kokee itsensä siinä vaiheessa, kun joku heittää koirille palloa. Kun koirat tietysti pinkovat pallon perään minkä koivistaan pääsevät, syöksyy Jehnis paimentamaan laumaa. Siinä vaiheessa kun joku koirista saa pallon itselleen ja koko konkkaronkka lähtee viilettämään kohti sopivaa pallon heittäjä -ehdokasta, luulee Möhkis saaneensa porukan kääntymään älyttömän mahtavien paimennuskykyjensä avulla.. Sitten Hän kipittää todella ylpeänä hienossa kaaressa takaisin päivystyspaikalle ja toistaa saman monta, monta kertaa uudelleen. :D No, minkäs kelpi luonteelleen mahtaa.

No, tällä hetkellä meidän koirapuistoilu on jäissä, koska Jehnalla on juoksut. Tai pikemminkin on ehkä juoksut. Päättelin näin ihmeellisestä, punertavasta läntistä valkosella täkkipussilla ja muutaman poikakoiran piipityksestä koirapuistossa. Ihme vauvakoira kun ei voi juoksuja tehdä kertaheitolla kunnolla! Meillä ois myös tänään alkanut pentutokokurssi, mutta eipäs tietysti sinnekään pääse tämän juoksuepäilyn johdosta. Kaiken lisäksi oon itse järkyttävässä flunssassa, joten palloilu kylmässä viimassa ei ehkä ole se fiksuin ajatus.

Joka tapauksessa mulla on ollut suunnitelmana alkaa päivitellä tätä vähän useammin, jos tuo pentutokokin saataisiin korkattua auki! Olis ehkä vähän enemmän motivaatiota kirjoittaa kunnon treeneistä, eikä omista pienistä naksuttelusessioista.

Ps. Jehna on edelleen medi ja noin suunnilleen sheltin kokoinen rotta..