lauantai 8. syyskuuta 2012

perävalot palaa

Jahas, tiesiköhän maanantain kiukuttelu Jehnalle puolukkapäiviä? Nyt joutuu neiti meinaan nauttimaan elämästään pöksyt jalassa seuraavat x-viikkoa. Tosin Jehnan mielestä on suunnaton vääryys puhua juoksuhousuista ja elämästä nauttimisesta samassa lauseessa. No, pöksyt ylipäätäänsä ovat sen mielestä yksi suuri vääryys.. Paljain pyllyin kaikki on kivempaa!

En kyllä ymmärrä miten en etukäteen huomannut juoksuja ennen vuotoa. Nyt kun tarkemmin ajattelen, oli huomattavissa ehkä pienehköjä muutoksia käyttäytymisessä, mutta todellisen menkkamoodin valtaan Jehna joutui kyllä vasta vuodon alettua. Aikaisemmat juoksut kyllä näkyivät kilometrien päähän jo reippaasti ennen vuotoa, mutta nyt ei ollut havaittavissa juuri mitään. Ehkä pientä kipakkuutta toisiin koiriin suhtautumisessa, mutta ajattelin Jehnan vain kasvattaneen enemmän luonnetta kesän aikana.

Vapautin Jehnan pöksy-kirouksesta lenkin ja pienimuotoisen omatoimitreenin ajaksi. Otin tänään itseä kunnolla niskavilloista kiinni ja laitoin meidän tokokuviot ajantasalle. Oon pitkän aikaa vaatinut Jehnaa tekemään asioita joita se jo osaa (esim. perusasento, seuraamisen imuttaminen, lyhyt paikkamakuu), mutta väistellyt tiuhaan ajatuksia esimerkiksi seuraamisen eteenpäin viemisestä. Taustalla on riehunut pelko siitä, että opetan koiraa väärin ja kaikki menee pilalle (ai mikä pessimisti? ai mitä ylireagointia?). Tein kompromissin itseni kanssa ja päätin, ettei se koira mitään pilalle mene. Toivottavasti joskus lähitulevaisuudessa meillä on mahdollisuus päästä johonkin ryhmään! Kirjasin meidän hyvin agilitypainotteiseen treenivihkoon vähän mietteitä ja nykytilannetta sekä tavoitteita ja toimintasuunnitelmaa tokoon liittyen. Sitten ei muuta kuin koira kainaloon ja treenaamaan! Tehtiin ihan vaan muutamaa perusjuttua, jotta päästäis edes hieman eteenpäin. Keskitytään nyt aluksi seuraamiseen (ajatus täydellisestä seuruusta hiillostaa minun pientä mieltä ihan liikaa), luoksetuloon ja paikkamakuuseen. Hiljaa hyvä tulee eiku..

Kuten aiemmin mainitsin, olin pitkäksi aikaa jumahtanut pelkkään imutuksen alkuvaiheeseen. Tänään vaikeutin hommaa sen verran, että pidin namikäden lantion korkeudella ja otin muutaman askeleen eteenpäin. Otin jo pikkuhiljaa mukaan seuraa-käskyä. Kontaktin se piti todella hyvin ja tuli välillä jopa ihan omatoimisesti seuruupaikalle, kun kävellä tassuttelin eteenpäin ihan muuten vain. Lisäksi me imuteltiin käännöksiä. Ei moitittavaa!

Luoksetuloa me ei olla koskaan varsinaisesti harjoiteltu. Nyt otettiin lyhyeltä etäisyydeltä suoraan sivulle perusasentoon. Välillä heitti persaus vähän väärään ilmansuuntaan, mutta treenin loppua kohden suoritukset paranivat huomattavasti. Lisäksi Jehna oli aluksi hieman epävarma (välimatkaa noin 2m), mutta toistojen jälkeen sekin katosi miltei kokonaan.

Ehkä me vielä joskus osataan ne alokasluokan liikkeet..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti