pöksyaksaa parhaimmillaan

On välillä ihana lähteä tentti-, opinnäytetyö- ja harjoitteluahdistusajatuksia karkuun agilitykentälle. Viis siitä, ettei anatomian tenttialuetta ole edes laavannut kokonaan läpi. Tällä karkumatkalla tosin on hieman ilkeä jälkimaku: kahta kauheampi ahdistus..

+ On erittäin tärkeää päästä vuodattamaan treenit blogiin juuri silloin, kun pitäisi perehtyä reniini-angiotensiini-aldosteroni-järjestelmään.

Eli kävin hukkaamassa muutaman hyvän tunnin tenttiin lukuaikaa Jehna-juoksupyllyn kera aksaamisen merkeissä. Ohjurit tekivät comebackin, joten meidän keppitreenitapa muuttuu näemmä taas.. Ajattelin tosin raahata meidän irtokepit Rovaniemeltä tänne Kemiin ja keksiä jostain ohjurit. Saisi kunnolla treenattua ne vihdoin loppuun asti. Kädellä ohjaaminen toimi meillä todella heikosti, kun Jehna kerkesi jo päästä ohjureiden makuun talvella/keväällä. Viimeksi maanantaina reenatessa sain Jehnan pujottelemaan edes jotenkin kädellä ohjaten. Se vaan menee siihen, että koira keskittyy liikaa käteen, eikä suorita keppejä itsenäisesti. No, tehtiin muutamat toistot ohjureilla tänään ja hyvin muisti. Aluksi meinasi sujahtaa väärään väliin ja luikahdella ohjureiden ali, mutta äkkiäpä koira muisti miten homma pelittää.

Tehtiin taas todella yksinkertaisia ja lyhyitä pätkiä, lähinnä välistä vetoja, valsseja ja muita peruskuvioita. Pointtina mulla oli saada Jehna kiinnittämään huomiota ohjaamiseeNI, eikä mennä muistin varassa. Aluksi se luotti todella paljon omaan kelpimuistiinsa, mutta sain sen ihan tosissaan kuuntelemaan käskyjä ja myötäilemään omia liikkeitäni. Jehna ei hirveästi lue kartturin fyysisiä ohjeita, vaan pelaa enemmän kuulolla. Siihen me nyt sitten yritetään pureutua oikein kunnolla.

Keinuun haetaan lisää varmuutta ja nopeutta puomin alastulokontaktille (saatiin lisää varmuutta keinuun ja vauhtia puomiin, jei). Aloittelin jo tänään A:n alastulon 2on2offien opettamista, mutta voi jukupätkä.. Jehna rysäyttää koko esteen sellasella vauhdilla, että ei varmasti tee hyvää tyssätä vauhti niin hankalaan kulmaan. En haluaisi koiraakaan rikkoa, hmh. Valitettava tosiasia vaan on, etten pötki sen perässä kovin pitkälle, jos en saa sitä edes kontakteille stoppaamaan.

Pääosin tämä viikko oli treenien kannalta varsin onnistunut. Tähän on vain pakko lisätä kuuluisa mutta: rimat lentelivät välissä. No, on ihan ymmärrettävää että Jehnalle vaikeiden kääntymisten ja hyppykulmien takia rimat rämisi kenttään mutta.. olisi varmaan myös aika viedä koiruus hierojalle!

tämä kuva ei tarvi kuvatekstiä..

Nyt pakkaamaan ja siivoamaan hups ei kun lukemaan..