maanantai 26. marraskuuta 2012

kaksi vuotta rakkautta

Lupaan olla valittamatta säästä. Ei vaan inspiroi yhtään lenkkeillä tuollasessa karmeassa ankeuttajasäässä. Joulu? Lumi? Ever heard? Masentavaa!


No, jospa pientä tilannekatsausta sitten! Tokossa me ollaan edistytty hurjasti! Seuraaminen alkaa sujua lukuun ottamatta pientä edistämistä ja poikittamista. Edellä mainittuihin pikkuruisiin mokiin Jehna erehtyy ollessaan erittäin, erittäin innoissaan ja useimmiten kun treenaillaan kahdestaan tuossa pihalla. Ryhmätreenit ovat menneet tosi loistavasti. Paikkamakuussa en uskalla vielä jättää Jehnaa ilman hihnaa, joten oon paikkamakuuttanu sitä hihnan mitan verran. Meidän ryhmä on nimittäin jaettu kahtia ja oletettavasti se toinen ryhmä tekee toisella puolella (kooltaan suht pientä hallia) jotain muuta. Kun toiset tekee vieressä hyppyä ja muuta jännää liikejuttua, en uskalla pitää Möhkistä irti. Vielä. Kertaakaan se ei kyllä ole sinne ihanasti sukkuloivien pentusten luokse sinkoillut. Ihme sinänsä! Hyppyä on alettu myös pikkuhiljaa ottamaan ja toistaiseksi ongelmia ei ole ilmennyt! Paitsi tietysti se, että tokoeste on siellä 7-8km:n päässä hallilla..

Agitreeneissä sen sijaan oon jatkanut sisäisen mielenrauhani etsimistä, tuloksetta. Varsinkin treenien aluksi Jehna on aivan vauhkona ja sitä on lähes mahdoton hallita. Rimat lentelee ja eläin huutaa hyeenan tavoin. Välistävedot on meille silkkaa helvettiä! Saan kyllä vedettyä Jehnan kahden hypyn välistä, mutta kun välistä vetoja on 3-4 peräkkäin, oon sievästi sanottuna pississä. Vaikka tekisin kärrynpyöriä ja huutaisin kurkku suorana, koira ei kuuntele ekojen toistojen aikana yhtään. Okei, kärrynpyöriä en oo toistaiseksi kokeillut mutta karjunut kyllä olen. Saa sitä sitten ihmetellä miksi reenien jälkee on kurkku aina kipeä.. Ja päästellyt ties mitä ääniä ja yrittänyt käyttää kroppaa. Ei vaikutusta. Huoh, taasko se perseily alkaa? Tänään hallille reenaamaan erityisesti Jehnan korvia. Puhdistin sen korvatkin tänään varmuuden vuoksi. Ettei vain olisi vaikkua ollut? No, ainakin kontaktit ja kepit sujuu suhteellisen buenosti.

Viime viikonloppuna Jehna pääsi hierojan käsittelyyn vihdoin ja viimein. Sain onnistuneesti ajettua vanhemmat pois kotoa ja suostuteltua pikkuveljen olemaan hiljaa, jotta oltaisiin saatu ihanteellisen rauhalliset olosuhteet hieronnalle. Mitä vielä, unohdin Sofi-mummelin laskuista kokonaan.. Tunteroinen kului sitten kuunnellessa Sofin sydäntäsärkevää piippausta. Jehna ei osannut yhtään rauhoittua vieraan ihmisen kopeloitavaksi, mikä ei kyllä tullut kovin suurena yllätyksenä. Sofin suruvalitus tuskin ainakaan auttoi asiaa. Lihaksisto oli ihan ok kunnosa, mitä nyt ojentajat ja alaselkä olivat jumissa. Pitää opetella ihan kunnolla tuota kopeloimista ja rauhassa olemista (Jehnasta on aivan älyttömän typerää olla paikoillaan ja rauhassa, kun joku uusi tyyppi tulee kylään - siis KYLÄÄN) sekä varailla suht pian aikaa uudestaan.

Arvatkaa mitä muuta? Möhkis mökkelismöö Jehnis täyttää tänään kunnioitettavat kaksi vuotta! Keski-iänkriisi alkaa kolkutella jo ovelle! Höps, ihan vauvahan se vielä on.

2 kommenttia: