Voi Jehna!

Eilen tapahtui jotain erittäin odottamatonta - Jehna ja Sofi leikkivät vetoleikkejä yhdessä! Meinas ylpeälle mammalle tulla melkein itku, kun Sofi ei ole ikinä koskaan missään tapauksessa leikkinyt vetojuttuja toisten koirien kanssa. Muutenkin kaksikko nukkuu tuossa isohkossa puisessa korissa vieretysten. Jehnan mielestä kori tarvitsi vähän urbaanimpaa lookia (vai saikohan kelpie jonkinmoisen aggressiokohtauksen vaalitulosten takia?) ja hän päätti sitten vähän remontoida sitä yhdestä reunasta..

Käytiin viikonloppuna Rovaniemellä ja treenailtiin siellä vähän sitä sun tätä. Paikkaolo-treenailua on jatkettu kolme päivää ja Jehna pysyy jo 10s paikallaan minun ollessa jossain 3-4m etäisyydellä. On se vaukke! Lisäksi harjoteltiin sellasta jänskää juttua kuin "älä syö kaikkia ihania ihmisiä, vaikka rakastatkin kaikkea mikä liikkuu"! Jehnan kanssa tietysti! Möhky osaa kyllä kaiken muun todella mallikkaasti, mutta sen mielestä jokainen ihminen, joka mahdollisesti puhuu sille, ansaitsee kamalan kuolanaattorikylvyn. Tietenkin moisissa touhuissa tapahtuu aina pientä äksidenttiä ja mm. kummitätini, äitini ja isäni nenät ovat kokeneet kaikki vähän kovia Jehnan sumppailuyritysten takia. Hihnassa päästän Jehnan ihmisen luo, jos se ei ala pomppia ja riehua. Jos kauhea riekkuminen alkaa, vedän pennun pois ihmisen luota ja se pääsee takaisin vasta kun rauhoittuu. Pientä tulosta se kyllä tuottikin!

Junamatkat sujuu tosi hienosti sekä Sofilta että Jehnalta. Muut koirat eivät kiinnosta eritoten pentua ollenkaan ja Jehna lyökin heti junaan päästyään nukkumaan syliini. Sofista taas olis erityisen hauskaa keskustella tiettyjen koirien kanssa kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä ja se sitten örisee ja puhisee välillä kesken junamatkan, jos joku koira osoittaa jonkinmoista kiinnostusta sitä kohtaan! Onhan Sofi sentään varsin valveutunut koira ja hänellä on paljon hyviä mielipiteitä ja näkökantoja!

Toisten koirien ohittaminen me suoritetaan pääasiassa niin, että naps Jehna istumaan ja pidetään kontakti. Enää Jehnalle ei tarvi syytää herkkuja kuin ehkä parin-kolmen nappulan verran juuri kun ohittava koira on kohdalla. Eräällä lenkillä ohi käveli muuan pariskunta käppänänsä kanssa ja Jehna sai kyseiseltä pariskunnalta suuret kehut, kun pitää noin pienenä pentuna kontaktin niinkin taitavasti! Mutta niinhän se kyllä onkin!

Perjantaina isä toi hirvikoiransa Jekun sisälle ja päästin Jehnan irti (pääsivät edellisenä päivänä ekaa kertaa kunnolla leikkimään takapihalla, joskin Jekulla oli hihna). Möhniksestä Jekku on aivan varmasti maailman ihanin ja mahtavin koira ja ai että pus pus! Pikkukelpie höösäsi koko ajan Jekun ympärillä vielä siinä vaiheessakin, kun Jekku alkoi syödä luuta. Tieten tahtoen annoin Jehnan härnätä Jekkua, joka kolme kertaa varoitusmurahdettuaan ärähti oikein kunnolla Jehnaan päin. Siinäpä sitten pikku-Jehna juoksi täyttä kurkkua huutaen selkäni taakse piiloon. Tarkoituksena oli tosiaan selventää Jehnalle, että ei, se ei voi tehdä aivan mitä lystää mitä toisiin koiriin tulee + tietysti se tosiasia, ettei Jehna ole aina koirasuhteissa se the boss. Jekusta kuitenkin tietää, ettei se hyökkäis Jehnan kimppuun kiltti poitsu kun on! Ei siinä mitään, kun Jekku heitti luun pois ja oli lähdössä ulos hyppäsi Jehna tietenkin sen eteen ihan kyyryssä häntäänsä vispaten ja kellistellen. :D

Seuraavaksi meillä ois tarkoituksena lähteä vahvisteleen niitä makuu-juttuja ja kohteen x kiertämistä (tulevaisuuden siivekkeiden, harjoitellaan varmaan puilla ja sankoilla) enemmän. Kamala, naksutinkin on jäänyt ihan kokonaan hyllyn päälle.. Pitäis jaksaa kurotella se sieltä taas alas!