sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

ei elämä vanhenna vaan identiteetti


I wear my grandMOM'S clothes, I look incredible..
Leevi and the Leavingsin Amalia on meidän perheessä tunnettu Sofin tunnusmusiikkina. Sanoissa ei ehkä ole kovin paljoa yhtäläisyyksiä kyseisen muorin luonteen kanssa (kaatunutta majuria ei esimerkiksi pitäisi olla kuvioissa mukana), mutta surkuhupaisa ja jokseenkin masentava sävelmä myötäilee pikkuhavan piirteitä lähes täydellisesti. Sellainen Sofi nimittäin on: mököttävä ja tunnettu kyllästyneestä ilmeestään. Blogissa ei näy juurikaan kuvia kaksikon vanhemmasta ja viisaammasta (?) osapuolesta, koska siitä on lähes mahdotonta saada onnistuneita otoksia. Aina kun kaivan kameran esiin, kääntää Sofi päänsä pois tai näyttää mahdollisimman turhautuneelta. Kuten näissäkin kuvissa.

Kyllä Sofi edelleen innostuu. Se rakastaa lenkkeillä omaa, hidasta tahtiaan ja nuuskutella lähitienoon uutiset läpi. Kovin pitkiä kävelyretkiä se ei enää jaksa kävellä mutta kuitenkin. Gotler ja monet muut makkaravalmisteet saavat Sofin edelleen käymään ylikierroksilla ja tekemään kaikki muistamansa temput läpi. Se osaa edelleen täydellisen sivulletulon ja yrittää sydäntäsärkevän kovasti äännähdellä haukahdellen "hauku"-käskyn saadessaan. Haukkuahan Sofi ei edelleenkään osaa, joten se lähinnä murahtelee ja urahtelee. Yritys hyvä kymmenen, eikös?

Sofi on ihana. Vanhat koirat ovat ihania. Rakastan sitä miten se tuhahtelee näennäisesti Jehnan nopeille liikkeille ja yllättäville tempauksille. Aivan kuin se pyörittelisi silmiään ja pudistelisi päätään nuoremmalleen. Pelkään edelleen ajan rajallisuutta äärettömän paljon. Täytyy kuitenkin yrittää elää hetkessä ja nauttia Sofin popcornin tuoksuisista tassuista sekä hitaista iltapäivälenkeistä pikkumuorin kanssa.

5 kommenttia:

  1. Vanhat koirat ovat ihania, ei siitä mihinkään pääse. Niiden raivostuttavimmistakin tavoista tulee vain rakastettavia piirteitä eikä mummo- tai pappakoirille oikein tosissaan osaa edes suuttua. Sofi on niin herttainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhuskoirien ihanuuden tajuaa todella vasta, kun sellaisen kanssa elää. Sofilla on aivan liikaa huonoja tapoja, mutta se saa paljon anteeksi ikänsä vuoksi. Niin sen pitääkin olla. :) Sofi kiittää!

      Poista
  2. Herttaisia kuvia mummokoirasta <3

    Koiravanhukset tosiaan ovat ihania. Se iän tuoma viisaus ja yhteisymmärrys, mikä vuosien aikana muodostuu, on jotain sellaista että ei sitä oikein voi sanoin kuvailla.

    Meilläkin Oiva tuhahtelee Lukan pöllöilyille ja usein selvästi komentaa sitä käyttäytymään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! (-: Sofi ei komenna Jehnaa (viimeksi mainittu on niskan päällä), mutta äänekkäästi se tuhahtelee ja luo suorastaan murhaavia katseita nuorempaansa..

      Oiva on kyllä kanssa niin hellyyttävän komea vanha herrasmies! Niillä ois varmasti paljon puhuttavaa Sofin kanssa noista kahdesta nuoresta kelpiemustalaisista. :D

      Poista