Yksi maailman parhaimmista hetkistä on, kun käperryt onnistuneiden treenien jälkeen väsyneenä peiton alle pieni musta koiraeläin kainalossa. Vielä paremman tuosta hetkestä tekee se, kun se kyseinen pieni otus huokaisee äärimmäisen syvään ja tyytyväisesti, sulkee silmänsä ja nukahtaa.
Eiliset agitreenit olivat kyllä todella onnistuneet. Sain karjua, huutaa ja jankattiin paria kohtaa oikein urakalla, mutta mulle jäi niin käsittämättömän hyvä fiilis että ei oo todellista! Jehna oli hyvin kuulolla, kontaktit toimi hyvin ja saatiin kasaan monia hyviä keppisuorituksia. Enemmän keppitreeniä radan osana vaan. Meillä tahtoo miltei aina olla ryhmätreeneissä ohjurikepit käytössä, joten pitänee vihjaista ohjaajille josko voitais myös harrastaa ihan tavallisten keppien käyttöä ratapätkissä.
Jehna ei edes huutanut niin paljon kuin viime treeneissä? Pakko fiilistellä tätä onnellisuuspilvenhattaraa oikein urakalla. Toivottavasti ei ole myöskään seuraavan treenin jälkeen koiran fileraaminen mielessä.
Jee! :) Ihana hyvänmielenposti!
VastaaPoista