kymmenen kirosanaa ja pari muuta nasevaa ärräpäätä

Voi hemmetti, miksi valitsin just kelpien?

Kuvat on ottanut Saara Kangasniemi. Ajankohtana ihanainen syysloma. Piristykseksi.

Treenit ei vaan voi mennä putkeen, kun lähtee tarpomaan hallille täysin myöhässä (meiltä on hallille matkaa reilusti, joten patikkaretki täytyy aloittaa ajoissa) ja kertakaikkisen järkyttävässä säässä. Vettä satoi kaatamalla, tuuli ja tiet olivat yhtä suurta vesilätäkköä. Jouduin käyttämään oikeasti tosissani voimaa, että ylipäätänsä pääsin liikkumaan eteenpäin. Ironisinta oli, kun iPod heitti heti ensimmäisenä biisin nimeltä Left Too Late. Just joo. Ei muuten paljoa naurattanut.

Me kuitenkin kerettiin ajoissa, mitä pidin suorastaan tieteellisenä ihmeenä. Paikalla oltiin aluksi ainoastaan me Jehniksen kanssa, joten sain esittää toivomuksia treenien suhteen. Halusin jotain vauhtipätkää. Oon aina sokeasti ajatellut, että Jehna osaa suorittaa tuollaisia helppoja, suoraviivaisia pätkiä unissaankin. No, ei se osaa. Miten se voisi osata, kun me ei olla koskaan tehty 1-luokkalaisten ratoja? Aina treenataan ties mitä vinkuintiaanien takapuolijättöjä ja tanssitaan valsseja. Lopputulos ei ollut hyvä: mulla meni hermot ja vaikka yritin olla näyttämättä pääkoppani hidasta kuolemaa koiralle, kyllä se sen aisti. Sitten meni homma ihan plörinäksi. Rimat lenteli, koira ei pysynyt lähdössä ja kaikki mahdollinen ja mahdoton kusi ihan totaalisesti.

Esteet 1-3 menivät putkeen, mutta sen jälkeen koko homma pläsähti ihan täydellisesti. Otin Jehnan 2-hypyn takaa vasteen ja lähetin sen putkeen. Pian huomasin koiran jättäneen 4. hypyn välistä ja katsovan minua pussin takaa että hä mihin nyt. Putkesta oli suora näköyhteys pussiin (mitä en tietenkään aluksi tajunnut) ja ongelmahan korjaantui niin, että otin Jehnan kunnolla vastaan 4. hypyn takaa tässä-käskyllä. Seuraavaksi probleemaksi muodostui se, että mitenkäs ehdin lähettämään Jehnan renkaalle. Kotoa lähtiessä kerkesin kiireessä survaista jalkaani rakkaat, vaaleanpunaiset Hai-saappaat, jotka eivät olleet aivan tarkoituksenmukaiset. Lenkkarit olisivat saattaneet olla ihan hyödylliset. Saatiin tehtyä muutama toisto niin, että ehdin käskyttämään koiran renkaalle. Rengas-putki -pyörittelyssä no problemos, mutta lopun HELPPO vauhtipätkä ei tahtonut millään onnistua. Jehna tuli putkesta (siitä päästä joka on lähempänä hyppyä 10) aivan hillitöntä vauhtia, jolloin se sai aikaan sellasen kaaren ensimmäisen hypyn jälkeen, että 11. hyppy jäi armotta välistä. Joo, muista kartturi käskyttää eiks niin? Hirveellä tässätyksellä se kyllä onnistui. Semmoinen huomio vielä, että kannattais opettaa koira irtoamaan muuallekin kuin putkeen.

Treenien jälkeen allekirjoittaneen v-käyrä nousi niin rajusti yläilmoihin, että meinasi oikeasti pää räjähtää. On niin turhauttavaa jahkata samaa pätkää varttitolkulla tietämättä miten voisi parantaa suoritusta. Juoksin niin lujaa kun vain Hai-saappailla pääsi. Lopuksi otin vielä A:lle 2on2offeja, jotka menivät nekin täysin päin kankkua. Kenenkään mielestä on tuskin kovin yllättävää kun kerron, etteivät kepitkään sujuneet. Pari onnistunutta toistoa saatiin. Jehnan (..ja ehkä myös minun) mielentila oli reenien loputtua niin mielenkiintoisessa tilassa, ettei kontakti- ja keppitreeni ollut kaikista fiksuin idea.

Totesin treenien jälkeen, ettei me koskaan päästä nousemaan ykkösistä eteenpäin, koska ei me hallita tuollaisia nopeita, suoria ratoja. Toivo on menetetty ja ärsyttää. Eli parin välipäivän jälkeen mennään hallille keskittymään niihin pirun kontakteihin, keppeihin ja eteen-käskyyn. Nyt me keskitytään Jehnan kanssa meditoimaan ja rauhoitutaan muutaman päivän ajan.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.