perjantai 26. lokakuuta 2012

ei aina ymmärtää voi

Jahmedkin on hieman epäluuloinen..
Koiramaailmassa on paljon asioita, joita en ymmärrä vaikka kuinka yrittäisin. Aika monet niistä liittyvät koirapuistoiluun. Yksi niistä on ainakin meidän koirapuistossa vallan tyypillinen ilmiö, jossa omistaja kutsuu koiraansa kovasti luokseen vaikkei koira tunnu käsittävän koko luoksetulon merkitystä. Tässä ilmiössä koirapoloinen tuomitaan melko kurjaan kohtaloon: äkämystynyt omistaja metsästää savu jokaisesta mahdollisesta rööristä tupruten koiraansa ja raahaa sen lopuksi syrjemmälle - niskavilloista tietysti. Ei ole järin yllättävää, että koira yrittää nelistää mahdollisuuksien mukaan karkuun? "Joo tämä meidän koira aina vähän niskuroi täällä koirapuistossa!" Juu, käy vaan raahaamassa se koira niskasta käsin tänne niin se varmasti seuraavalla kerralla tulee oikein hyvällä mielellä ja innoissaan luokse.. Näissä tilanteissa palan halusta sanoa jotain, mutta pidän leipäläpeni kuitenkin kiinni oman turvallisuuteni nimissä. Ihan vain jottei kukaan saisi syytä heittää minua niska-takamus -otteella mereen.. Muutamia tuttuja uskallan varovasti neuvoa, mutta olen aiemmin keskustellut ihan riittävästi näiden oman elämänsä Cesar Millaneiden kanssa, joten jätän mielelläni koulutusmetodeihin liittyvät ajatukseni koirapuiston portin ulkopuolelle, ellei joku niistä ole itse kiinnostunut.

Tähän samaiseen ilmiöön liittyy toinenkin osa. "Voi kun Jehna tottelee niin hyvin! Otan kyllä seuraavaksi paimenkoiran, kun ne on noin tottelevaisia!" Yritäppä siinä sitten sopertaa, ettei tottelevaisuus ja käskyt tule koirassa automaattiasetuksena. Selitykseni hyvin ylläpidetystä ja ahkerasti treenatusta luoksetulosta menee yleensä täysin kuuroille korville. Muistan vielä aina mainita, että mulla on aina herkkuja taskussa vaikeita ohitus- tai täpäriä luoksetulotilanteita varten. "Helppohan sinun on, kun sulla on paimenkoira!" Huoh. Mikseivät jotkut ihmiset ymmärrä, ettei se luoksetulo ole mikään geeni, joka kulkee äidinmaidossa? Tietysti jos pilkkua lähdetään viilaamaan, on paimenkoira ehkä verrattain helpompi kouluttaa (älykkäämpi, helpommin motivoitavissa?) kuin jotkut muut rodut.

Sitä paitsi, koirapuistohan on todella hankala ympäristö ylipäätänsä harjoitella käskyjä: jänniä hajuja, koirakavereita, ihmisiä, rannan ääniä.. Jos vuffe osaa tulla luokse lähes täydellisesti kotioloissa, ei ole kiveenkirjoitettua että käsky toimii samalla tavalla koirapuistossa. Ei varsinkaan silloin, kun koirallasi on vuoden painimatsit kesken jonkun ältsin kivan koirakaverin kanssa. Tuskin Jehnakaan silloin tulisi luokse - ainakaan heti. Ja miksi edes komentaisin sitä tulemaan luo kesken kivan leikin?

Hyvä luoksetulo ei vaadi paljoa, mutta yllättävän harva jaksaa siihen kunnolla paneutua. Palkkaa, namia, herkkua, nakkia ja paljon, paljon kehumista. Ja tietysti toistoja. Ei se täysin normaalipäiselle koiralle muuta vaadi.

No, ehkä kaikkia asioita ei ole tehty ymmärrättäviksi!

3 kommenttia:

  1. Selvästi toimii ihmisten ennakkoluulot toisinkin päin: "miksi sä oot noin paljon panostanu ton koiran opettamiseen, eihän se edes ole mikään paimenkoira? Ottaisit jonkun oikeen koiran." Terveisin kleinin kanssa treenaaja :D

    VastaaPoista
  2. Hoh, onpas tuttua! :D Vähän ärsyttää kun ihmiset olettaa että paimenet olisi automaattisesti jotain Lassieita syntyessään. Ja toisaalta tietyissä piireissä muut asettaa kauheat paineet kun "toi on paimenkoira, kyllähän sen pitäisi osata"...

    VastaaPoista
  3. Remy, no jopas on outoa porukkaa! :D Kuulostaa perin kummalliselta..

    Hanna, itse en oo koskaan törmännyt tuohon kolikon toiseen puoleen. Lähinnä itse asetan kauheita paineita tuolla ajatusmallilla. :D Notta kyllähän paimenet on tosi näppäriä oppimaan ja esim. Jehna oppii ihan hurjaa vauhtia, mutta ei se sitä tarkoita että muut koirat olisi jotenkin täysin toivottomia koulutusmielessä. Sitä ajattelutapaa oon aina suuresti ihmetellyt!

    VastaaPoista