Ai mitä me ollaan tehty viime päivityksen jälkeen? Aksailtu paljon ja välissä aksailtu hyvin vähän, opeteltu edelleen olemaan yhteiskuntakelponen koirakko ja nautittu ihanista lenkkeilyilmoista. Tosin mulla nyrjähti nilkka viime treenikerralla ja sain jalkaan kevytkipsin. Lisäksi samalla reissulla käteni sai tuta kuinka yllättävän terävät pikkukelpin hampaat onkaan (se vahingossa tikkas käteeni lelun sijaan - yritäppä sihdata palkkaleluun kun tyhmä omistaja heittämisen sijaan hyppii ja heijaa lelu kädessään). Lenkkeilyilmoista sen verran, että kirosin Kemin alimpaan helvettiin muutaman "vilpoisen" pakkaskelin jälkeen: Jehnalla ei pysyny tossut jalassa ja lenkkeily oli käytännössä täysin mahdotonta. Ja se tuuli, hyi! No, we survived ja tässä ollaan.
Viime aikoina me ollaan Jehnan kans keskitytty yksittäisiin esteisiin (lähinnä puomiin, renkaaseen ja keppeihin) ja hyppykuvioihin. En voi käsittää miten tuolle otukselle pussit ynnä muut on ihan piece of sausage, mutta renkaan kanssa me ollaan jouduttu painimaan ihan todenteolla. Nyt alkaa homma vähän skulata pikkuhiljaa, mutta kyllä siinä riittää edelleen työsarkaa. Älyttömän kova työmoraali Jehnalla kyllä on ja naurankin sille monesti ääneen, kun Hän on muka niin todellinen aksakoira jo tässä vaiheessa. Se hallitsee kaikki semicoolin agilitykoiran elkeet: esteen takana tärräämisen, paimenkoiramaisen kyyryasennon ja kovan luokan "anna mulle jo jumankauta lupa lähteä liikkeelle"-ilmeilyn. Vitsi kun tuo oma koipi ei alkais reistailemaan enempää (revin viime yönä kipsin pois - kuka helkkari voi elää tuollanen jalassa?), niin päästäs taas jatkamaan meidän surkuhupaisaa uraputkea agilityn merkeissä!
Viime aikoina me ollaan Jehnan kans keskitytty yksittäisiin esteisiin (lähinnä puomiin, renkaaseen ja keppeihin) ja hyppykuvioihin. En voi käsittää miten tuolle otukselle pussit ynnä muut on ihan piece of sausage, mutta renkaan kanssa me ollaan jouduttu painimaan ihan todenteolla. Nyt alkaa homma vähän skulata pikkuhiljaa, mutta kyllä siinä riittää edelleen työsarkaa. Älyttömän kova työmoraali Jehnalla kyllä on ja naurankin sille monesti ääneen, kun Hän on muka niin todellinen aksakoira jo tässä vaiheessa. Se hallitsee kaikki semicoolin agilitykoiran elkeet: esteen takana tärräämisen, paimenkoiramaisen kyyryasennon ja kovan luokan "anna mulle jo jumankauta lupa lähteä liikkeelle"-ilmeilyn. Vitsi kun tuo oma koipi ei alkais reistailemaan enempää (revin viime yönä kipsin pois - kuka helkkari voi elää tuollanen jalassa?), niin päästäs taas jatkamaan meidän surkuhupaisaa uraputkea agilityn merkeissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti