Voi Jehna!

Jalkapuoli Kemistä päivää. Järkkymättömän viisasta kävellä 5km hallille, treenata ja kävellä vielä toiset 5km takaisin, kun koipi ei oo oikein kunnossa. Pystyn hädintuskin kävelemään, mutta hyvä mieli treeneistä kyllä jäi. Aloin vihdoin naksutella puomin alastulokontaktille 2on2offeja ja kappas keppanaa sehän alkoi sujua! Himmailemallahan se tulee sen puomin loppupään vielä, mutta eiköhän siihenkin tule pikkuhiljaa kunnon vauhtia. Viime aikoina Jehnan idealamppu on vihdoin syttynyt puomin suhteen ja se syöksyy puomille melkein yhtä innokkaasti kuin putkeen. Tosin oon aika varma, että Jehnan mielestä putkea ei sais edes verrata muihin esteisiin: onhan Putki agilityesteiden aatelia ja ehdottomasti esteistä mainioin.

Kemkolle on tullut ohjurit! Jee! Meidän keppikuviot meni kyllä nyt täysin uusiksi ja alotettiin täysin puhtaalta pöydältä, mutta tykkään kyllä ohjureista hirveästi. Jehna vaatii kyllä vielä kädellä ohjausta siihen rinnalle, mutta eiköhän sekin tästä lutviudu!

Toukokuussa me aletaan käydä ohjatuissa treeneissä, jos vaan sopiva ryhmä löytyy. Keskenäänhän meiltä onnistuu hyvin yksittäisten esteiden opettelu ja muu hienosäätö, mutta mitä tuon tykin ohjaamiseen tulee, oon aivan ulapalla.. Katson kauhulla erilaisia ratapiirroksia läpi ja mietin yhtenä kysymysmerkkinä, että miten Jehnan ohjaisin. Karu totuus on se, että kun oon tottunut ohjaamaan hidasta ja edestäkäsin ohjattavaa seurakoiraa, on terävän ja nopean paimenen ohjaaminen mulle täyttä hepreaa.

Seuraavalle kerralle:
- Kepit ohjureilla, eri kulmia
- Puomin alastulon naksuttelua, pikkuhiljaa itse kauempana koirasta
- Rengas ja eri kulmat
- Keinu kaikessa yksinkertaisuudessaan