ei sää sääreen tartu

Oiva ilma käydä hallilla eikös juu? Päästiin onneksi kaverin kyydissä hallille, joten ei tarvinnut kuin lampsia kotiin hirveässä räntäsateessa kaiken sen loskan ja veden keskellä. Jehna koikkelehti välillä muutamalla tassulla ja nakkeli koipiaan siinä missä mie luovutin jo alkumetreillä ja lompsin läpi lätäköiden sukat märkinä. Hämmästyin suuresti, kun ylläolevassa kuvassa oleva näkymä rämähti verkkokalvolle kun avasin ulko-oven. Ei kovin mieltäylenvätä näky! Koko kerrostalon piha on muutenkin aivan mullalla, kun aura-autot huristeli menemään yöllä. How nice is that?

Noh, käytiin lenkin ohessa sitten eilenkin ottamassa vähän keppejä ja puomin alastulokontaktia. Ilokseni voin todeta, että nyt alkaa sujua. Jehna ei ottanu paineita mistään, vaan se toimi kuin unelma - eikä se sinkoillut mihin sattuu. Kepeistä irrottelin jo muutamaa ohjuria ja ihan yhtä vauhdilla koira meni ilman niitäkin. Putkiriippuvuuden lisäksi on havaittavissa pientä keppiriippuvuutta.. Putkiterapiaahan Jehna on nyt saanut niin, että putkilla me ei olla tehty mitään. Kertaakaan se ei sännännyt edes putkeen päin ja korvat oli hyvin tallella.

Kurjat kelit menkää pois! Lenkkeilystä nauttiminen on ihan mahdotonta tuossa säässä kun tuntuu kuin talsisi kauheassa kuravellissä.