Viime päivinä me ollaan katsottu Pasilaa ja oltu lähinnä sisätiloissa, sillä allekirjoittanut on ollut kipeänä. Jehna on hirveä sohvaperuna silloin kun se malttaa pysyä paikallaan! Se vahtaisi televisiota päivät ja pitkät. Eritoten Pasilaa se tykkää katsoa - ellen ihan väärässä ole kirkkaat värit vaikuttavat varmastikin asiaan. Ellei sitten nuo nykyajan koirat ole sen verran fiksuja, että tajuavat hyvien ohjelmien päälle.
Sattuipa tänään sitten pienelle termiitille pieni tapaturmakin. Kahden kulmurin sijaan Jehnalla on nyt 1 1/3 kulmuria.. Tirppana päätti jostain syystä nakertaa metallihäkin kaltereita ja jäi kuonostaan siihen kiinni, mistä seurasi naps - hammas katki ja poikki. Kipeä se ei näytä olevan, kun Jehna on remunnut ja resunnut ihan tavalliseen tapaan. Pitää seurailla mahdollisten tulehdusten varalta. Toistaiseksi lapsi on pärjännyt ihan hyvin tynkä-kulmahampaallaan!
Sofin ja Jehnan yhteiselo on alkanut sujua paljon paremmin Sofin tukanleikkuun jälkeen! Nyt ei ole termiitillä mitään mistä repiä, eikä se jaksa siis enää vanhempaansa hirveästi jahdata. Pikkuinen koittaa kovasti ryömiä Sofin viereen nukkumaan, mutta viimeksi mainittu ei ole kovin innostunut ajatuksesta.. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Ihan hyvin ne tulevat silti juttuun jo tässä vaiheessa. Ehkä Sofi vielä ymmärtää, ettei Jehna yritä syödä sitä..
Oon potenut huonon koiranomistajan syndroomaa, koska oon opettanut Jehnan ainoastaan istumaan, eikä sekään ole vielä kauhean varma. Joka tapauksessa me ollaan harjoteltu enemmän noita käytännönjuttuja kuten hihnassa kulkemista ja nätisti olemista. Vaapa osaakin jo hienosti odottaa ruokaansa istumalla maassa häntä hurjasti vispaten. Tokkopa meillä mikään hirveä kiire on!
Sattuipa tänään sitten pienelle termiitille pieni tapaturmakin. Kahden kulmurin sijaan Jehnalla on nyt 1 1/3 kulmuria.. Tirppana päätti jostain syystä nakertaa metallihäkin kaltereita ja jäi kuonostaan siihen kiinni, mistä seurasi naps - hammas katki ja poikki. Kipeä se ei näytä olevan, kun Jehna on remunnut ja resunnut ihan tavalliseen tapaan. Pitää seurailla mahdollisten tulehdusten varalta. Toistaiseksi lapsi on pärjännyt ihan hyvin tynkä-kulmahampaallaan!
Sofin ja Jehnan yhteiselo on alkanut sujua paljon paremmin Sofin tukanleikkuun jälkeen! Nyt ei ole termiitillä mitään mistä repiä, eikä se jaksa siis enää vanhempaansa hirveästi jahdata. Pikkuinen koittaa kovasti ryömiä Sofin viereen nukkumaan, mutta viimeksi mainittu ei ole kovin innostunut ajatuksesta.. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Ihan hyvin ne tulevat silti juttuun jo tässä vaiheessa. Ehkä Sofi vielä ymmärtää, ettei Jehna yritä syödä sitä..
Oon potenut huonon koiranomistajan syndroomaa, koska oon opettanut Jehnan ainoastaan istumaan, eikä sekään ole vielä kauhean varma. Joka tapauksessa me ollaan harjoteltu enemmän noita käytännönjuttuja kuten hihnassa kulkemista ja nätisti olemista. Vaapa osaakin jo hienosti odottaa ruokaansa istumalla maassa häntä hurjasti vispaten. Tokkopa meillä mikään hirveä kiire on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti