Ai mikä päivä tänään on?
No tietysti Pöhniksen synkkärit!
Ikimuistoinen päivä vietetään pakoilemalla tuota hirveää tuulta/myrskyä (tuntu että Jehna lähtee lentoon kun käytiin ulkona..) ja treenailemalla sisällä. Toivon kyllä hartaasti tuon järkyttävän tuulen loppuvan, jotta päästäs käymään oikein kunnon synkkärilenkillä. Heikolta kyllä näyttää. Tällä hetkellä Jehna katsoo Monsterit OY:tä telkkarista Ikean pallo suussaan. On se kyllä ihan hassu koira.
En voi kyllä muuta kuin kiittää Ritvaa! Jehna istuu minun käteen niin hyvin, että en voisi oikeasti parempaa toivoa. Harmittaa vaan vietävästi, kun ei olla päästy kunnolla harrastamisen makuun vielä. Jehna keskittyy tosi hyvin ja kaikessa sen tekemisessä näkyy semmonen kunnon positiivinen asenne. Se tekee mielellään ja täysillä, se on hirveän kekseliäs ja kestää toistoja. Mulla arvelutti joskus muutamien eri rotujen välillä palloillessa, että millanenhan kelpie on kotona. Toiset sanoi, että kelpie on kotona huomaamaton ja toiset sanoivat täysin päinvastoin, että kelpie haluaa olla aina tekemisessä mukana. Jehna haluaa olla mukana ihan kaikessa. Kun tiskaan, se pötköttää jaloissa tai pöydän alla, ja kun siivoan, se pyörii koko ajan ympärillä. Minusta se on pelkästään positiivinen asia, koska koira on mulle perheenjäsen, joka saa häärätä kotonakin kaikessa mukana. Pelkäsin myös, että kelpie on "liian" työkoira, joka ei välttämättä osaa olla niin hirveän hyvin hellittävänä ja pusuteltavana. Onhan se totta kai paljon itsestä kiinni miten sitä koiraa käsittelee. Mie nimenomaan haluan, että koira nukkuu minun vieressä ja haluaa rapsutuksia. Jehna kyllä ottaisi kaiken maailman hellyydenosoituksia vastaan vaikka 24/7. Jehna on ihan täydellinen yhdistelmä ihanan hupsua kotikoiraa ja keskittymiskykyistä työkoiraa, jolla riittää intoa tehdä. Kaiken lisäksi Jehna on ihana koirapersoona, jolla on omia outoja juttuja: se rakastaa tv:n katsomista ja se sekoaa ihan täysin Ikean pehmopalloista. Aamulla se herättää tuijottamalla tai mahdollisesti paiskomalla jotain leluja nukkuvan kohteen päähän! Jehna myös rakastaa kaikkia koko pikkukelpien sydämellään - oli kyse sitten koirasta tai ihmisestä. Se tuntuu pakahtuvan onnesta aina toisen koiran kanssa leikkimään päästessään tai kun se saa lähestyä jotain ihmistä.
No tietysti Pöhniksen synkkärit!
Ikimuistoinen päivä vietetään pakoilemalla tuota hirveää tuulta/myrskyä (tuntu että Jehna lähtee lentoon kun käytiin ulkona..) ja treenailemalla sisällä. Toivon kyllä hartaasti tuon järkyttävän tuulen loppuvan, jotta päästäs käymään oikein kunnon synkkärilenkillä. Heikolta kyllä näyttää. Tällä hetkellä Jehna katsoo Monsterit OY:tä telkkarista Ikean pallo suussaan. On se kyllä ihan hassu koira.
En voi kyllä muuta kuin kiittää Ritvaa! Jehna istuu minun käteen niin hyvin, että en voisi oikeasti parempaa toivoa. Harmittaa vaan vietävästi, kun ei olla päästy kunnolla harrastamisen makuun vielä. Jehna keskittyy tosi hyvin ja kaikessa sen tekemisessä näkyy semmonen kunnon positiivinen asenne. Se tekee mielellään ja täysillä, se on hirveän kekseliäs ja kestää toistoja. Mulla arvelutti joskus muutamien eri rotujen välillä palloillessa, että millanenhan kelpie on kotona. Toiset sanoi, että kelpie on kotona huomaamaton ja toiset sanoivat täysin päinvastoin, että kelpie haluaa olla aina tekemisessä mukana. Jehna haluaa olla mukana ihan kaikessa. Kun tiskaan, se pötköttää jaloissa tai pöydän alla, ja kun siivoan, se pyörii koko ajan ympärillä. Minusta se on pelkästään positiivinen asia, koska koira on mulle perheenjäsen, joka saa häärätä kotonakin kaikessa mukana. Pelkäsin myös, että kelpie on "liian" työkoira, joka ei välttämättä osaa olla niin hirveän hyvin hellittävänä ja pusuteltavana. Onhan se totta kai paljon itsestä kiinni miten sitä koiraa käsittelee. Mie nimenomaan haluan, että koira nukkuu minun vieressä ja haluaa rapsutuksia. Jehna kyllä ottaisi kaiken maailman hellyydenosoituksia vastaan vaikka 24/7. Jehna on ihan täydellinen yhdistelmä ihanan hupsua kotikoiraa ja keskittymiskykyistä työkoiraa, jolla riittää intoa tehdä. Kaiken lisäksi Jehna on ihana koirapersoona, jolla on omia outoja juttuja: se rakastaa tv:n katsomista ja se sekoaa ihan täysin Ikean pehmopalloista. Aamulla se herättää tuijottamalla tai mahdollisesti paiskomalla jotain leluja nukkuvan kohteen päähän! Jehna myös rakastaa kaikkia koko pikkukelpien sydämellään - oli kyse sitten koirasta tai ihmisestä. Se tuntuu pakahtuvan onnesta aina toisen koiran kanssa leikkimään päästessään tai kun se saa lähestyä jotain ihmistä.
On se ihana kääpiökelpi (joka on kovasti saanut lihaksia ja alkanut jo näyttää vähän enemmän koiralta)!
Mitäs me ollaan viime aikoina puuhailtu? Ei hirveästi mitään, jos totta puhutaan. Agitreeneissä käytiin loppujenlopuksi vaan kolme kertaa, koska työharjoittelun vuorot osui melko huonosti treenien kannalta. Joka tapauksessa ne kolme treenikertaa meni sinällään ihan hyvin, vaikka nyt olen entistä varmempi, että haluan kouluttaa omat koirani itse ihan alusta lähtien omilla metodeilla. Toivottavasti saisin nyt avaimen Kemkon halliin edes keväälle, koska muuten tämä meidän harrastelu menee ihan höpöksi! Alkeiskurssilla Jehnan keskittymiskyky parani ja tietyt esteet se oppi jo todella hyvin. Putkikulmia me otettiin keskenään aika paljon ja tehtiin vähän pitempiä pätkiä. Hämmennyin suuresti, kun Jehna posotti täyttä häkää kiinni olevaan pussiin - siis heti ensimmäisella yrittämällä. Ainiin, se on kelpie.. On myös hauskaa katsoa miten jännittynyt ja keskittynyt Jehna on, kun se lähtee suorittamaan vaan muutamaa estettä: sen kroppa tärisee hullun lailla ja se on täysissä valmiuksissa juoksemaan täysillä ja tekemään kaiken semmosella kelpiemäisellä innolla. Se on niin innoissaan ja se on kaikista parasta!
Onnea Jehnalle! Tän postauksen myötä muuten tajusin että noilla meidän kelpielenkeillä käy Jehnan veli Kelju :-)
VastaaPoista