tiistai 18. lokakuuta 2011

Kuusi koiraa ei-niin-kovin-suuressa -hallissa kahden koiran tehdessä yhtä aikaa juttuja ei oo kovin hyvä kombo. Ainakaan meidän kannalta. Alkeiskurssin ekan kerran jälkeen Jehna on perseilly välillä oikein kunnolla. Seuraavan päivän tokotkin tuntu menevän vähän oudoksi piuaamiseksi kun Jehna oli sellasessa ihme räjähdystilassa.. No, Jehna ei oo ollu ikinä hallissa, eikä treenannut haukkuvien koirien kanssa! Vielä kun hallissa kaikuu niin aijai. Muuten meni mainiosti! Yhdessä vaiheessa raahasin kelpistimen suosiolla ulos hallista vähän rauhottumaan - meinas nimittäin otuksen pää räjähtää kaikesta paineesta. Siitäkin selvittiin kuitenkin kunnialla, mutta se kyllä vaati tiukkaa keskustelua aiheesta meinaako ryhmän muut koirat syödä Jehnan vai ei.. Sain sen kuitenkin vakuutettua! Putki, aita ja kepit oli pointtina ekalla kerralla ja no, eihän meillä mitään ongelmia tietystikään ollut. Putkea tehtiin lopuksi ihan kunnon kulmien kanssa tosi hyvällä temmolla. Ei pelottanu yhtään ja kelpie teki täysillä - niinkö pitääki!

Puomia me ollaan edelleen harjoteltu tokotreenien yhteydessä ja jestas, miten nopea Jehna jo on. Alan vahvasti kallistua niihin on-offeihin ihan siltä kannalta, että saisin edes vähän koiraa kiinni, kun se on muutenkin niin älyttömän nopea. Nyt meiltä jää ainakin kerta agin alkeiskurssilta käymättä, kun vietetään tämä syyslomaviikko Rovaniemellä.Tiistain tokot meni sinällään kyllä hyvin, vaikka kotimatkalla koira oli tosi paineistunut ja kaiken kukkuraksi me vielä eksyttiin.. Sattupa vielä niinkin, että meitä tuli vastaan joku sunnuntailenkkeilijä pystäri-mixerinsä ja flexin kanssa. Väistettiin autotielle ja se nainen päästi silti koiransa koko flexin narun mitalla sinne meidän luo? Puhuin puhelimessa, mutta ärähdin kyllä aika mojovasti sille naiselle. Järki, anyone?

Junamatka Rovaniemelle suju vähän.. vaihtelevasti. Jehna oli taas tosi herkässä tilassa ja säpsähteli koko ajan. Ennen meidän junamatkat meni hyvin pitkälti niin, että Jehna nukku sylissä ja that's it. Vaunu tosin oli aika täynnä. Mietin myös sen junamatkan aikana sitä hyvin tavallista ja tyypillistä kysymystä: miks ihmeessä pitää ottaa koira, jos ei oo viitseliäisyyttä kouluttaa sitä kunnolla? Suorastaan säälitti katsoa erästä hyvin nuorehkoa koiraa, joka oli täysin hermostunut varmasti jännittävän junamatkan takia ja vielä senkin takia, että omistaja riuhto ja veuhto, jos koira teki vähääkään väärän liikkeen (esim. liikku muutaman askeleen johonkin suuntaan). Kaiken lisäksi koira vaikutti tosi pehmeältä. Itse oon tullut hyvin pitkälti siihen tulokseen, että positiivisella vahvistamisella pääsee kaikista pisimmälle. Minusta on ainakin kiva katsoa koiraa, josta se onnellisuus oikein huokuu ja joka tekee asioita, koska niitä on kiva tehdä. Jehna on just semmonen! Sen kanssa on tosi kiva tehdä ja touhuta, kun se nauttii niin kauheasti. Sofin kanssa on myös huippua tehdä kaikkea, kun se osaa nykyään nauttia esim. lyhyistä tokopätkistäkin. Vaikka meininki onkin sen kanssa vähän hidasta, näyttää se paljon paremmalta kuin silloin muinoin monien toistojen jälkeen. Ollaan nyt vietetty paljon Jehnatonta laatuaikaa Sofin kanssa mm. lenkkeilemällä, leikkimällä ja touhuamalla kahdestaan. Keskiviikkona mennään sitten mummuran kanssa hierojalle!Nyt me koitetaan lomailla tämä viikko ja nauttia syksystä! Käytiin viikonloppuna pyörähtämässä mökillä, mikä kyllä näkyi tänään koirissa. Jopa Jehna oli vähän sippi! Sofilla oli hurjasti tekemistä ympäriinsä nuuskuttelussa siinä missä Jehna viipotti ympäriinsä millon pallon perässä, millon palauttamassa liian kauas lähtenyttä pikkuveljeä takaisin pihapiiriin. Jehna ja Jekku pääsivät myös vihdoin kunnolla käsyämään keskenään! Ei olisi ihan heti uskonut, että Jekku innostuisi juoksemaan keepin perässä, mutta toisin kävi.

2 kommenttia:

  1. Saatte meiltä tällaisen tunnustuksen missä pitää kertoa 8 faktaa :) http://oivakoira.blogspot.com/2011/10/8-faktaa-tunnustus.html

    VastaaPoista