perjantai 23. elokuuta 2013

radalla taas

Jehna on alkanut juoda normaalisti ja kaikki alkaa muutenkin olla kunnossa. Haavan kuntoahan ei pysty lainkaan tarkistamaan, koska se sijaitsee niin syvällä kitalaessa. Harmi sinänsä. Aikaa on vietetty pallon kera ulkoillen. Metsässä palloleikkien ohessa mulle on kyllä tuotu muutamaan otteeseen tennispalloksi kovin puinen ja epäilyttävästi keppiä muistuttava objekti.. Ennen kesäähän me vielä jonkin verran keppileikkejä leikittiin lähinnä tokonoudon tyyliin. Ilmeisesti keppivieroitusoireet ovat tehneet tehtävänsä ja Jehnasta olisi niiiin älyttömän paljon kivempaa noutaa keppiä kuin palloa. Miksei se voi tykätä agilitykepeistä yhtä paljon?

Otsikkoon palatakseni me käytiin siis vähän katsastelemassa missä mennään agilitypuuhien saralla. Tehtiin ihan simppelisti eteen-käskyä ja parit toistot keppejä. Ei mitään sen kummallisempaa. Alla vähän katsausta siitä missä me mennään kesän jäljiltä.
VIIMEINEN HYPPY/VIIMEISET HYPYT
Meillä on ollut Jehnan kanssa ongelmana radan viimeinen hyppy/viimeiset hypyt. Eritoten suoran putken/pussin jälkeen itsekseen eteneminen suoraan linjassa olevalle hypylle on ollut varsinainen haaste Jehnalle. Siinä vaiheessa kun jään (eritoten) suoran putken kohdalla koirasta aivan mielettömästi jälkeen enkä ehdi ohjata sitä viimeiselle hypylle, se alkaa haukkua ja pörrätä ympyrää vaikka kuinka huutaisin eteen-käskyä. Suorat hyppypätkät siltä onnistuu kyllä hyvin eteen-käskyllä, mutta suoran putken/pussin jälkeen tilanne on hieman toinen.. Pureuduttiin tähän "suora putki - hyppy - hyppy" -ongelmaan ja kelpie ei meinannut millään ymmärtää jutun juonta ("HAU HAU HAU" se vaan sanoi). Kyllä se kaaliin kuitenkin meni loppupeleissä. Vahvistamista kaipaa ehdottomasti.

KEPIT
The murheenkryyni. Otin vähän turhan suuren harppauksen ja tein "putki - kepit -hyppy" -pätkää, mutta ihan oksti meni kuitenkin. Pari kertaa jätti/karkasi kesken ja yhdesti ei hakenut keppejä, mutta muuten ihan hyvin veti. Nuo pari kertaa kun Jehna jätti homman puolitiehen, vein sen jäähylle. Se on varmaan paras ratkaisu tässä tilanteessa. Toistoja ei tehdä 3-5 enempää. Yritetään edelleen takoa Jehnan päähän, ettei kepeissä ole mitään hirvittävän kamalaa, vaan ne on este muiden joukossa (tai Jehnan sanoin: kun suoritan kepit hienosti, pääsen jatkamaan eteenpäin LUJAA JEE). 

KEINU
Olen ollut todella laiska. Olen pitkään antanut Jehnan vaan holtittomasti rämistellä keinun ja pysäyttänyt sen keinun päähän milloin milläkin käskysanalla. Toisien sanoen: koiralla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä miten sen täytyy kyseinen este suorittaa. Mielekkäin tapa Jehnalle on ehdottomasti suorittaa keinu niin LUJAA kuin vain mahdollista, eli aika hurjia lentokeinuja on meiltä silloin tällöin nähty. Ehkä vähän useamminkin. 

KONTAKTIT
Kolmen viikon tauon jäljiltä en tiedä yhtään missä mennään. Viimeksi kun Rovaniemellä treenattiin, oli tilanne varsin hyvä. Muuten kesän aikana kontaktien sujuvuus oli hieman vaihtelevaa. En ymmärrä eikö Jehna hiffaa täysin kontaktikohtaa vai paineistuuko se muista esteistä vai missä mättää? Yleensä Jehna stoppaa liian aikaisin ennen kontaktipintaa siinä vaiheessa, kun ollaan hetki jo treenattu ja se tietää minne mennään seuraavaksi. Näiden suhteen mennään nyt samalla linjalla kuin keppienkin kanssa: radalta pois jäähylle, jos suoritus ei ole oikea. En ymmärrä miten muuten saan nakutettua ajatuksen kontaktien oikeasta suoritustavasta tekemisestä palkkautuvan otuksen kalloon.

To be continued..

1 kommentti:

  1. Pöö! Teidät on haastettu! http://meliai.blogspot.fi/2013/09/shetlantilaisten-haaste.html

    VastaaPoista