voihan nenä!

Hupsista! Ulkoasu koki vähän kovia allekirjoittaneen kädestä. Kummasti sitä mökillä inspiroituu, kun ei ole tietokonetta mailla eikä halmeilla.. tai ainakaan nettiä! Rentouduttiin siis viikonloppu mökillä ja nautittiin luontäidin helmassa. Jehna pääsi assistentiksi pihahommiin, puolukkaan sekä tietysti tarpomaan metsäretkille mukaan. Lisäksi hän koki erittäin tärkeäksi porukassa ainoan työtä tehneen, Jekun, viihdyttämisen. Jehna koki äärettömän tärkeäksi, että Jekku sai rapiat 20 kilometriä hirven perässä laukottuaan reilun 10 kiloa mustaa kelpietä roikkumaan niskaansa. Jekussa on sen verran herrasmiehen vikaa, että se antautui pikkusiskolleen oitis ja kiepsahti selälleen tassut kohti pilvetöntä taivasta, jolloin ilkukurinen kelpie sai hurjasti pöhisten roikkua milloin sen korvassa, milloin kaulakarvoissa. Varsinainen personaltrainer.. Porukan mummeli pysyi visusti poissa nuorten tieltä ja seikkaili pitkin mökin pihaa tehden välillä ällistyttäviä katoamistemppuja. Koirien (ja tietysti ihmisväen) mielestä varsin onnistunut viikonloppu! Jehna röhnöttää tällä hetkellä sängyssä kannat kohti kattoa, eikä se jaksanut edes käydä kurkkaamassa ovella kun posti tuli. Kertoo paljon kelpien onnellisuusasteesta.. Kyllä mökkeily on parasta!

Tänään käytiin aamusella vielä vähän agilitykentällä ja voisin kyseisten treenien jälkeen lähinnä oksentaa yksisarvisia, sateenkaaria sekä muita kauniita asioita. Hämmentää miten hyvin se on kuulolla! Mökkireissun jälkeistä väsymystä? Putkiansoihin ei langennut, ohjurikepit meni kuin vettä vaan, puomin kontaktit oli alkutilanteeseen nähden sähäkät ja niin edelleen. Harmi kun ei päästä tänään ohjattuihin. Ensviikolla päästään täysin uuteen ryhmään, uusien ohjaajien valvovien silmien alle. Jospa saisin pidettyä omat ajatukseni koossa kyseisissä treeneissä, jolloin Jehnakin pysyisi mulla hyvin hyppysissä.

PS. Jehna on juoksunsa juossut! Jipii!