tiistai 3. syyskuuta 2013

jokainen pulma sisältää oman ratkaisunsa avaimen

Viime tiistaina lähdin pitkästä aikaa itku kurkussa agikentältä. Ei ole yhtään hyvä kombinaatio mennä ryhmätreeneihin vahingossa vääränä päivänä (olin todella kiukkuinen ja manasin meidän koulutusohjaajat maan alimpaan rakoon, kun MINULLE ei ollu ilmoitettu mitään perutuista treeneistä - tosiasiassa treenit olivat ja vielä ihan oikeana päivänä, mutta allekirjoittanut muisti väärän päivän, ups) ja unohtaa treenivihko kotiin. Jehna kävi todella kuumana ja voi hyvä luoja miten se vaan räiski menemään ja lukitsi kaikki mahdolliset putket sadasosasekunnissa. Hetken pörräämisen ja piuaamisen jälkeen saatiin homma pelittämään edes jollain tavalla.

Kepeissä otettiin vaan takapakkia. Jehna otti ihan mielettömästi häiriötä putkista ja saatiin ehkä kaksi onnistunutta suoritusta. Ei sen kummemmin jankattu, mutta halusin saada onnistuneen suorituksen aikaan. Mun mielestä suoritus ei kyllä edelleenkään ollut millää muotoa onnistunut, kun koira pujottelee korvat luimussa ja hitaasti. Tuntui niin pahalta. Olin sitä mieltä, ettei ollut enää mitään menetettävää ja mentiin halliin (jossa on näin kesäisin vain muutama hyppy, A-este ja kepit) ja otettiin 5 toistoa keppejä. Jehna pujotteli aivan täydellisesti. Se teki todella innokkaasti ja mielellään. Ei lainkaan havaittavissa samanlaista epävarmuutta ja paineistumista kuin ulkona. Ihana pieni.
Loppupeleissä moni muu juttu onnistui, mutten osannut olla iloinen täydellisistä kontakteista (otin salaisen aseen käyttöön - kutsutaan myös raa'aksi lihaksi) ja onnistuneesta keinutreenistä. Kepit vaivasivat mieltä todella pahasti, vaikka hallissa suoritukset olivat todella hyviä. Ilmeisesti tilanne iski jokseenkin pahasti päin pläsiä, kun en tiennyt sen olevan näin paha. Rovaniemellä kepit sujuivat kuitenkin ihan hyvin, vaikka hallissa olikin putkia. Nyt olen viikon ehtinyt sulatella tilannetta ja miettiä sotasuunnitelmaa tulevaisuuden varalle. Selvää on, että Jehna paineistuu putkista. Syytin ennen ongelmasta täysin itseäni, mutta laavatessa meidän treenipäiväkirjaa taaksepäin, huomasin olevani ainakin osaksi väärässä. Tietysti olen aiheuttanut tilanteen viemällä keppiharjoituksia liian kovalla tahdilla eteenpäin, mutta Jehna ei paineistukaan minusta.

Kemkolle on onneksi tilauksessa uudet ohjurit, joten palautetaan ne takaisin meidän keppitreeniin. Toistaiseksi treenataan keppejä vaan hallissa ilman häiriötekijöitä, eli putkia. Treenataan lyhyitä ratapätkiä keppeineen päivineen ja jossain vaiheessa raahaan yhden putken sisälle jonnekin peränurkkaan ja lähdetään siitä sitten siedättämään. Samoin jossain vaiheessa aion raahata kepit varsinaiselta agilitykentiltä jonnekin vähän kauemmas kerhon pihustalle ja katsoa miten se tekee ulkona kaukana putkista. Myös käskysana menee vaihtoon.

Pitkään myös tuntui, että me ollaan ainoa tämän ongelman parissa painiva koirakko. Viikonlopun RKK:n kisoissa pistin kuitenkin merkille, että muutamalla muullakin paimenella oli havaittavissa saman tyyppistä käytöstä. Tuli sellainen olo, että ei me ollakaan ainoita huh. Olen vaan aivan älyttömän itsekriittinen ja huono näkemään asioiden valoisempia puolia, jos joku asia ei sujukaan ongelmitta. Vajoan usein sellaseen käsittämättömään surkuttelutilaan, enkä osaa alkaa heti miettiä miten ongelman voisi korjata. Tarvin ensin aikaa märehtiä asiaa hetken.

Se karu asia on vaan täyttä totta, ettei koiraharrastaminenkaan ole aina ruusuilla tanssimista. Tai ainakin meidän tanssia ainakin häiritsee välillä ruusujen terävät, pistelevät piikit. Välillä vaan tuntuu, että muilla sujuu koko ajan loistavasti ja kaikki onnistuu. Pitäisi opetella olemaan vertailematta itseä muihin. Välillä se vaan tuntuu aivan käsittämättömän hankalta. Mutta ei se mitään, kyllä mie vielä opin. Kyllä me vielä onnistutaan.

6 kommenttia:

  1. Jäynälläkin on ollut tosi vaihtelevalla tasolla tuo keppien osaaminen. Meidän omat ja oman treeniseuran yhdet kepit on sellaista joustavaa materiaalia. Niihin voi siis törmäillä ja ne "singahtavat" pois alta. Arvaa, että tekniikan löytäminen joustamattomille kepeille on ollut hakusessa.. Ei yhtään helpota se tieto, että joillain seuroilla on ne joustavat kepit, toisilla ei. Tulee siis aina sitten yllärinä koirallekin kummat on vastassa. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan Jäynä. :/ Meillä on kahdet kepit, joista toiset on sellaset joustavammat ja toiset ihan sellaset joustamattomat puupökkelöt. Saattaa tulla ikävää jälkeä, jos koira oikein kunnolla posottaa joustamattomiin keppeihin pahki. Tsemppiä keppitreeneihin!

      Poista
  2. Pikaisesti täytyy kommentoida, että onpa loistavia kuvia kokomustasta koirasta kirkkaassa auringonvalossa! Se on usein niin armoton ja vetää kaiken tukkoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No johan nyt! :D Kiitos paljon! Mie oon ihan urpo tuon kameran kanssa vielä ja opettelen vasta.. Tulipa kiva mieli!

      Mutta tosiaan, musta koira ei oo mikään helpoin harjoittelukohde.. :D

      Poista
  3. Tsemppiä! Älä luovuta :) Kyllä niistä hyvät tulee.

    Haastelin teidät kysymyshaasteeseen täällä: http://mirmeli.blogspot.fi/2013/09/11-kysymyksen-haaste.html

    VastaaPoista
  4. http://aemm.kuvat.fi/blog/32/S%C3%A4+kuulut+mun+unelmiin/

    Jos jaksat vastailla useampiinkin kysymyksiin, niin tässäpä olis niitä lisää.. :D

    VastaaPoista